Bilirubiini – vastasyntyneen keltaisuudesta

Koska pikkuisemme avustettiin maailmaan imuvedolla ja hänen painonsa oli alle kolme kiloa, hänellä oli kohonnut riski ihon keltaisuuteen eli bilirubiinin löytymiseen verestä. 

Kolmantena päivänä osastolla (torstai 3.10.), kun jo olimme kuulleet, että pääsisimme kotiin painonmittauksen jälkeen, hoitaja huomasi vauvamme ihon kellertävän hennosti painettaessa. Hän konsultoi edellisenä päivänä lääkärintarkastuksen tehnyttä lääkäriä ja yhdessä päättivät ottaa verikokeet Bil-arvosta. Oli siis mahdollista, että joutuisimme sittenkin jäämään osastolle ja vauva valokaappiin.

Kahdeltatoista otettiin kantapäästä verinäyte ja parin tunnin päästä saimme tulokset. Bilirubiini arvo oli 222 (valokaapin raja on 310). Tämä tarkoitti sitä, että pääsisimme kotiin, mutta seuraavana päivänä pitäisi labraan mennä kontrolliin. Käskettiin tarkkailla syömistä ja nukkumista, koska oireina keltaisuudella on väsyneisyys. Vauva ei esimerkiksi herää itse syömään eikä ole muutenkaan virkeä. Bilirubiini poistuu kehosta virtsan mukana, joten kotihoidonohjeeksi saatiin ahkeraa syöttämistä.

Perjantaina oli kontrolli aamusta yhdeksän aikaan. Iltapäivällä saimme tulokset puhelimitse. Hoitaja ilmoitti Bil-arvon nousseen (246).  Ei vielä mitään toimenpiteitä, seuraavana päivänä uusi kontrolli. Okei.. lauantaiaamusta suuntasimme keskussairaalan labraan, jossa uusi verinäyte otettiin. Olimme luottavaisia, koska vaippoja oli vaihdettu tiuhaan tahtia. Iltapäivällä saimmekin hyviä uutisia. Bil-arvo oli enää 196! Ei enää kontrolleja!

Emme olleet missään vaiheessa huolestuneita E:n voinnista. Vauvamme syö hyvin, herää itse syömään (syöttöväli ollut maksimissaan 3 tuntia, yleensä lyhempi) ja on hereillä muutenkin seurustelemaan kanssamme. Mutta hyvä tietenkin, että näihin asioihin tartutaan herkästi ja seurataan, kunnes tilanne menee ohi. Keskiviikkona meillä on ensimmäinen neuvola ja toivottavasti painokin on lähtenyt kunnolla nousuun. 🙂

Kapalossa on hyvä nukkua.