Ensimmäinen Isänpäivä

Vanhemmuus ja vanhemmaksi tuleminen, kuten isyyskin (niinkuin KaneliS kirjoitti), on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa.

Riemu pienestä plussasta.

Hämmennys kaikesta uudesta ja uusien taitojen opettelu

Väsymys ja mieletön rakkaus

Kärsivällisyyden ja rauhallisuuden harjoittelu sekä uuden kielen kuullunymmärtämisen oppiminen.

Tämä Isänpäivä on meillä tosiaan ihka ensimmäinen. Vielä ei tyttäremme osannut kuin painaa jalan- ja kädenjälkensä (tai ainakin sen yritelmän) paperille äidin avustamana, mutta kyllähän hänen hymynsä ovat tällä hetkellä se kaikkein paras lahja! :) 

Lisäksi toin S:lle aamiaisen vuoteeseen, jota mutustaessa katseltiin tytärtämme ja taisi isän silmäkulmassa näkyä kyynelkin! Olimme jo aikaisemmin tällä viikolla käyneet teetättämässä pikkuisen valokuvasta Isänpäiväkortit omalle isälleni ja ukilleni lähetettäväksi postitse. Riitti niistä S:llekin omansa, joten pikkuisen taideteos ei ollut ainut kortti aamupalatarjottimella.

Pakkasesta sulatettuja korvapuusteja, omenaviipaloituna ja leipäpalanen sekä lasilliset lämmintä glögiä ja kylmä sprite.

Lahjaksi S saa vapaavalintaisen valokuvauskirjan Amazonista. Kunhan saa aikaiseksi päätettyä haluamansa… ;)

HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE ISILLE JA MUILLEKIN ISÄHAHMOILLE!