Hetki omaa aikaa
Voi huokaista helpotuksesta.
Vaikka ikävä onkin kova, on aivan uskomattoman hienoa, istua tässä koneen ääressä, eikä kukaan tarvitse minua.
Kukaan ei konttaa tällä minuutilla jalkojen juureen ja vaadi päästä syliin, josta seuraavassa sekunnissa pitääkin päästä pois.
Sai nukkua poikittain sängyssä ja herätä ekaa kertaa koko yönä siihen, että herätyskello soi aamulla töihin lähdön merkiksi. Olla ihan hölmistynyt, et nytkös se aamu jo onkin!
Huolehtia vain omasta (ja näätien) ruokailusta, eikä tarvinnut tuntea huonoa omaatuntoa, kun ei heti töiden jälkeen pääsekään suoraan kotiin. Siivota ihan rauhassa ja nauttia kun sotku ei ilmesty ihan heti takaisin. Ainakin pari tuntia paikat pysyvät kuosissa… Olla myöskin ihan hiljaa vaan. Korvat kiittää hetkestä hiljaisuutta.
Melkein tekisi mieli vielä jäädä yhdeksi päiväksi yksinään kotiin, mutta ehkä minä nyt kuitenkin matkustan huomenna E:n ja KaneliS:n perässä mummolaan. Parasta tälläisten omien hetkien lisäksi ovat ne hetket kun tulet töistä väsyneenä kotiin ja pikkuneiti ilahtuu aivan mielettömästi näkemisestäsi!
En vaihtaisi tätä äitiyttä mihinkään!