Hobitti – yhden fanin mielipide
Mainitsin viikko sitten käyneeni katsomassa Hobitin ja lupasin jakaa oman mielipiteeni elokuvasta.
Äsken luin erään mielipidekirjoituksen leffasta ja olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Eri medioilla tehtyjä teoksia on vaikea arvostella keskenään. Rakastan Tolkienin tekemää kirjallisuutta, mutta toisaalta pidän kyllä Jacksonin tekemistä elokuvaversioista, vaikka ne jakavatkin mielipiteitä puolesta ja vastaan.
Jackson on onnistunut sisällyttämään elokuviinsa kirjan idean ja tärkeimmät asiat, vaikka tapahtumien kuljettaminen paikasta toiseen ei välttämättä vastaa Tolkienin tapaa kirjassa (esimerkiksi jos paikasta A siirryttiin kirjassa paikkaan B kävellen niin leffassa siirryttiin sama matka hevosella), mutta ymmärrän kyllä että juonenkuljetus on ehkä haasteellisin osa elokuvan tekemistä. Kirjassa voidaan jaaritella pitkiäkin pätkiä tai mainita asia vain sivulauseessa, joten elokuvassa joudutaan tekemään kompromisseja.
Ja onhan Jackson sanonut jo LOTR:n teon aikana, että tämä on vain yhden faniryhmän näkemys kirjasta. Varmasti joku toinen olisi tehnyt asiat erilailla ja ottanut mukaan itselleen tärkeitä kohtia kirjasta. LOTR:ssa harmitti eniten, kun alusta puuttui Tom Bombadil, mutta ymmärrän kyllä, että hän olisi ollut vain yksi sivujuoni kokonaisuudessa, joten jos jostain piti karsia niin hänen metsänsä oli oikein oiva leikkauskohta.
Sitten takaisin Hobittiin. Tykkäsin! Silmarillionista oli otettu mukavasti historia osuuksia selittämään enemmän katsojille Hobbitin taustoja ja muuten niin lyhyen kirjan luiden ympärille oli saatu lihaa. Eniten ehkä ärsyttivät useat tippumiset, mutta ne toisaalta veivät nopeatempoisesti näyttelijät paikasta toiseen. Paikoin juurikin tempo oli ongelmana, parissa kohtaa kohtaus vain jatkui ja jatkui, kun toisessa kohtaa mentiin paikasta toiseen hyvinkin nopeasti. Komeat maisemat kyllä veivät onneksi mukanaan ja annan näiden perusteella anteeksi pitkäveteisimpien kohtien aiheuttamat tylsistymiset.
Näyttelijäkaardi oli loistavasti valittua! Pidin valinnoista, vaikka alussa niitä vähän epäilinkin, kun IMDB:sta tarkastelin valinnat, jottei leffassa tule sellaista oloa, et ”Missä ihmeessä minä olen tuon näyttelijän nähnyt?? Tosi tuttu!!” Inhoan tätä tunnetta…. 🙂
Summa summarum.. Tulee varmasti katsottua vielä monta kertaa leffa! Olenhan lukenut kirjankin useasti, aloittanut alusta varmaan kerran vuodessa, vaikken aina ole loppuun päässytkään. Mutta jokainen voi olla leffasta ihan omaa mieltään, tämä on vain minun mielipiteeni.
Voiko leffa olla uskollinen kirjalle siltikin, vaikka siitä puuttuvat ne omat suosikkikohtaukset ja asioita on tehty toisin kuin kirjassa?
vai
Pitäisikö katsoa isompaa kuvaa, kuinka kirjan hengen luominen leffassa on onnistuttu tekemään, eikä keskittyä yksittäisiin kohtauksiin, jotta uskollisuus alkuperäisyysteokselle saadaan määriteltyä mahdollisimman objektiivisesti?
vai
Onko sillä edes väliä, jos teoksesta nauttii?