Ideasta sarjakuvaksi – Osa 2: Käsikirjoitus ja sen työstäminen
Osa blogipostaussarjaa: Ideasta sarjakuvaksi. Osa 1 – Ideointi, löytyy täältä.
KÄSIKIRJOITUS
Käsikirjoitus voi olla millainen tahansa. Se voi olla vaikkapa romaani, juonikaavio, kuvakäsikirjoitus, tekstiä ja kuvia, epämääräisiä viivoja sekä hahmoja paperilla. Käsikirjoitukseksi riittää vallan mainiosti toteaminen, että Henkilö Z matkustaa junalla kaupungista A kaupunkiin B. On täysin tekijästä kiinni, kuinka tarkkaa käsikirjoitusta tahtoo noudattaa. Yllä mainitusta käsikirjoituksesta voi tehdä vaikkapa kolmen ruudun stripin tai kokonaisen sarjakuvaromaanin.
Tässä esimerkki 24 tuntia sarjakuvaa-maratoonia varten tekemästäni käsikirjoituksesta/juonikaaviosta sekä muistutus itselle, milloin minkäkin sivun kuuluu olla valmis. Lopulta sain työn tehtyä paljon nopeammin ja kerkesin jopa nukkua. Joku voi tosin sanoa, että työssäni olevat yksiruutuiset sivut eivät ole mitään oikeaa sarjakuvaa, mutta en välitä.
Esimerkit Pujon valmiista sivuista. Vasemmalla sivu 5 (Pujo freaks out) ja oikealla sivu 7 (Pujo ja pako).
Uusinta projektiani varten minulla on ”käsikirjoituksena” käyttämäni laulun sanat (Utada Hikaru – Simple and Clean), joten se osuus oli hyvin helposti hoidettu. Toisena osana käsikirjoitustani on kuvakäsikirjoitus, jota olen luonnostellut epämääräisiin ruutuihin ja nuoliin perustuvassa miellekartassa (siitä kerroin jo ensimmäisessä osassa). Onnistuin löytämään häveyksissä olleet paperit, joihin luonnokset olen sutannut, joten pääsen jatkamaan työtä piakkoin eteenpäin. Deadlinehan tälle työlle on huhtikuun lopussa! :D Hyvin on vielä aikaa…
KÄSIKIRJOITUKSEN TYÖSTÄMINEN
Viimeisintä Väärä Numero -albumia varten työstin Avi Heikkisen tekemää käsikirjoitusta: Hätälaki. Tämä oli ensimmäinen kerta kun työstin jonkun muun käsikirjoittamaa sarjakuvaa ja kokemuksena se oli hyvin mielenkiintoinen. Työn piti mahtua kymmeneen sivuun ja käsikirjoitusta oli kolme A4:sta, jos oikein muistan. Piirtovaiheessa käsikirjoitus tottakai vähän eli, vaikka Avi olikin tehnyt hyvin yksityiskohtaisen käsikirjoituksen (jota noudatin melko tunnollisesti) dialogeineen.
Onko joku lukenut ja katsonut jotain sarjaa ja todennut kirjan ja sarjan olevan kuin yksi yhteen kopio? Ei varmasti kukaan. Eri medioissa samojen asioiden esittäminen uskottavasti ja alkuperäislähdettä kunnioittavasti yleensä johtaa kompromisseihin tai hyvin tökeröihin lopputuloksiin. Vaikka kirjassa olisi kymmenen hahmoa ja niiden elämää olisi luonteva seurata limittäin, ei se kuvallisessa kerronnassa enää olekaan niin yksinkertaista ja joitakin hahmoja voi joutua yhdistämään tai tiputtamaan pois koko juonesta.
Takaisin Hätälakiin. Työn käsikirjoitusprosessista en osaa sanoa Avin puolesta mitään, mutta tässä näette kuinka sarjakuva alkoi ottamaan muotoaan kohti valmista työtä käsissäni.
Ihan ensimmäisenä jaoin Avin tekstin kokonaisuuksiin, joista mielestäni tulisi aina yksi ruutu (esimerkiksi pari lausetta kuvailua ja dialogin pätkä per ruutu). Sen jälkeen aloin miettimään kuinka isoja minkäkin ruudun tarvitsee olla, jotta käsikirjoituksessa olevat asiat saadaan siihen ympättyä. Lopulta minulla oli suurin piirtein halutun näköiset sivut koossa, kun pidin mielessä, että sivuja sai olla vain kymmenen.
Ensimmäinen kuvakäsikirjoitus ja ruutuluonnokset.
Seuraavaksi aloin muokkaamaan tekstiä, kuvakulmia ja hahmojen ilmeitä sopivimmaksi. Vaikka ensin olin ajatellut jonkin ruudun olevan yleiskuva, lopulta siitä tehtiinkin yksityiskohtaisempi lähikuva (vertaa yläkuvaa alla olevaan sivuun ja varsinkin pizza jalkapohjassa -ruutua).
Lyijykynällä piirretty versio
Tussausvaiheessa ei enää tullut muutoksia tekstiin tai ruutujen yleissisältöön, mutta yksityiskohtia ja pientä hienosäätöä tuli sitäkin enemmän.
Tussattuja versioita ja tyhjiä sivuja odottamassa täyttöä.
Lisää syvyyttä vielä varjostuksilla. Scanattuani työn tein vielä erinäisiä siistimistoimenpiteitä ja korjauksia työhön photarilla, mutta muuten sarjakuva oli tässä vaiheessa valmis. Kolmesta A4:sta tuli yhdeksän sivua sarjakuvaa.
Käsikirjoitus kulki koko ajan mukana ja palasin siihen useasti myös työn loppuvaiheessa, jotta varmistuin, että tekstin antama tunnelma välittyi myös sarjakuvassa. Tämä oli minusta erityisen tärkeää, kun työstin jonkun muun käsikirjoitusta kuin omaani. Omaan käsikirjoitukseen hyväksyn enemmän muutoksia ja vaikkapa täysin erilaisen loppuratkaisun kuin alkuperäisessä ideassa oli. Jos tekstin sanoma katoaa kun siirrän sen ruutuihin, olen epäonnistunut.
Valmis sarjakuva odottamassa scannausta ja viimeisiä silauksia photarilla.
Seuraavaan blogitekstiin lupaan paneutua enemmän nyt työn alla olevaan projektiin sekä puhua luonnostelusta.