Ihana kumppani

Olen ehkä onnellisin ihminen maailmassa, kun mieheni on kertakaikkiaan niin hurmaava ja huolehtivainen.

Tällä hetkellä itse lähinnä valitan huonoa oloani ja teetätän hänellä kaikki kotityöt. Olen hirveä ihminen, tiedän. Mutta kun ei jaksa eikä kiinnosta huolehtia kodista vaikka sit pienesti harmittaa, jos on sotkuista. Onneksi S jaksaa vielä kenkutteluani ja hakee vettä, kun sitä pyydän.

Viikkoon en ole nyt tehnyt kotijuttuja juuri mitään (mitä nyt järjestellyt, leiponut ja vähän tiskannut sekä käynyt kaupassa). Töistä tultuani lysähdän sohvalle ja S tekee ruokaa. Päivän aikana hän on pitänyt huolta kodista, siivoamalla ja huolehtimalla näädistä. Näätien kanssa vietän aikaa joko kuvaten niitä, rapsutellen sohvalla tai leikkien leluilla, varmaan myös kylvetän ja huollan ne muuten, kun pesupäivä taas koittaa (se on kuitenkin ihan hauskaa puuhaa). Mies hoitaa ruokinnan ja laatikoiden putsaamisen päivittäin, minä vaihdan veden illoin. En halua ottaa turhia riskejä raakaruuan kanssa.

Ja sitten hän jaksaa muutenkin hemmotella minua, hieroo jalkoja, suukottelee, silittelee, pitää hyvänä. Yritän parhaani olla hyvällä tuulella ja huomioida hänet yhtälailla. Onneksi häntä myös kiinnostaa pelata kavereidensa kanssa koneella, joten en tunne niin huonoa omaatuntoa jatkuvasta koomailustani, kun hänellä on jotain mielekästä tekemistä kodinhoidon sijasta.

Rakastan