Neljä päivää laskettuun

Vähiin käy ennen kuin loppuu… meidän puolesta voisi jo loppua tämä yksiön vuokrasopimus. Vaikka jo tänään. Nyt. Ihan any minute now. 

Vauva ei kuitenkaan ole osoittanut haluaan tulla viihtyisästä luolastaan ulos. Neuvolassa oltiin toiveikkaita torstaina että maanantaina ei enää nähdä, mutta eiköhän me siellä oven takana olla huomenna istumassa. Torstain arvot olivat hyvät kaikin puolin. Keskivirtsanäyte oli puhdas proteiinista, tikuttamallakin arvo on ollut korkeintaan vain +1, mutta suurimman osan aikaa negatiivinen. Verenpaineet mitattiin taas kolmeen kertaan: 113/85, 120/84 ja 110/81. Hemoglubiini 134 (viimeksi 124). Olen ottanut yhden rautatabletin noin parin päivän välein, nyt ollaan takaisin raskautta edeltävässä hemoglubiinitasossa. 🙂 SF-mitta oli 33,5 cm (viimeksi 32cm). Oltiin laskeuduttu jo ihan lähtökuoppiin. 

Vanhempani tulevat ensi viikolla Jyväskylään. On mukava saada tuttuja ihmisiä lähelle, vaikka ei minua synnytys muutenkaan jännitä. Mutta kyllä siitä jotain lohtua saa. Heitä näkee muutenkin niin harvoin, kun välimatkaa on paljon, eikä meillä ole autoa. Toivottavasti vauva tulee ensi viikolla ulos. 

Viime yönä kohdusta oli kuulunut pitkän aikaa ihmeellisiä ”blarg, blarg” – ääniä. Tasaiseen tahtiin tosi kovaa, kolmen sekunnin välein, kunnes olivat lopulta loppuneet. Itse nukuin autuaasti näiden äänien ohi, mutta S oli kuunnellut niitä vähän ihmeissään. Tässäkö nyt sitten pitäisi nukkua? 😀 
Erinäisiä liitoskipuja on ollut (varsinkin eilen ja viime yönä), mutta samanlaista keskiviikko-torstaiyön kaltaista neljän tunnin menkkakipu-potkumaratoonia ei ole ollut. Jännä miten sitä toivoo että koskisi edes johonkin kohti niin tietäisi, että jotain tapahtuu… 

Baby, come out… come out… 

Käytiin perjantaina syömässä Rossossa lounasaikaan. Minä lasagnea ja S pizzaa.