Kuppikakkugalleria

Liv kirjoitti palstalleen jutun Vihreistä muffineista ja hänen juttunsa innoittamana päätin koota tähän postaukseen kuvia tekemistäni kuppikakuista ja jakaa yhden suosikkikuppikakkureseptin.

 

1ecbcc02a76211e19dc71231380fe523_6.jpeg

Aloitetaan simppelistä suklaakuppikakusta.

1b49b044b85111e19dc71231380fe523_6.jpeg

Vadelmakuppikakut tuorejuustokuorutteella

fe394632aa6711e180d51231380fcd7e_6.jpeg

Perhoskuppikakut kreemitäytteellä ja sokerikukkapursotuksilla

e38014ce9c4311e18cf91231380fd29b_6.jpeg

Sitruuna- ja suklaakuppikakkuja sokerikuorrutteella ja suklaakuorrutteella.

4846e4120a4611e2839c1231381b6c7e_6.jpeg

Valkosuklaakuppikakut itsetehdyillä suklaakoristeilla.

6f155706bc9711e1a92a1231381b6f02_6.jpegc57554f2bc9711e1abb01231382049c1_6.jpeg

Vihreät kuppikakut, sisältä myöskin kaksiväriset. Ensimmäistä kertaa kokeilin sokerimassaa ja elintarvikeväriä.

Ohessa olevien teosten lisäksi olen tehnyt paljon muitakin, mutta en aina muista kuvata kaikkia.. 🙂 Liian kiire syödä ne…. hehe.. 

Ja sitten se lupaamani ohje:

Banaani-Ranskankermakuppikakut suklaakuorrutteella (n. 18 kpl)

  • 125g pehmeää voita
  • 170g fariinisokeria
  • 2 kevyesti vatkattua kananmunaa
  • 190g vehnäjauhoja
  • 1 ½ tl leivinjauhetta
  • 1 tl ruokasoodaa
  • 170g murskattua kypsää banaania
  • 175g ranskankermaa
  • 4 rkl maitoa
  • banaanilastuja koristeluun

Maitosuklaa kuorrutteeseen:

  • 250g maitosuklaata raastettuna
  • 125 ml kuohukermaa
  1. Kuumenna uuni 180 asteeseen. Aseta muffinipellin syvennyksiin paperivuoat tai käytä pelkkiä paperivuokia.
  2. Vaahdota sähkövatkaimella voi ja sokeri kuohkeaksi. Lisää kananmunat yksi kerrallaan. Vatkaa hyvin aina lisäämisen jälkeen.
  3. Sekoita vehnäjauhot, ruokasooda ja levinjauhe vaahdon joukkoon. Lisää banaani, ranskankerma ja maito vaahtoon. Sekoita tasaiseksi.
  4. Täytä vuoat hieman yli puolilleen. Kypsennä 20-25 minuuttia. Kypsyyden testaamiseksi sopii tulitikku. Kuppikakku on kypsää, kun tikkuun ei tartu taikinaa.
  5. Kun kuppikakut ovat jäähtyneet hetken pellillä, voit irrottaa ne. Anna kakkujen jäähtyä huoneenlämmössä loppuun.
  6. Valmista seuraavaksi suklaakiille. Laita suklaa ja kerma kattilaan. Sekoita pienellä lämmöllä kunnes seos sakenee, pienellä lämmöllä koko ajan sekoittaen jottei seos pala pohjaan. Anna jäähtyä huoneenlämmössä, kunnes seos on kiinteää (tai voit jäähdyttää kiireen sattuessa myöskin kylmässä vesihauteessa.)
  7. Levitä kuorrute jäähtyneille kuppikakuille (varmista että suklaakiille ei ole enää valuvaa, jotta suklaa pysyy kuppikakun päällä). Koristele banaanilastuilla.

Itse pidän kuppikakuista ja niiden tekemisestä, koska niiden kanssa voi pitää hauskaa ja kokeilla kaikenlaista. Vaihda ainesosia, kokeile eri täytteillä ja eri päällysteillä. 

Käytän kuppikakkujeni pohjana yleensä jotakin TheBook.fi:n – Kuppikakut ja Muffinit -kirjan sadasta reseptistä. Loput osat tulevat kokeilemalla ja hulluttelemalla. Valitettavasti en myöskään kirjoita reseptejäni ylös, joten pelaan pitkälti muistin varassa ja harvoin teenkään täysin samaa kuppikakkusatsia uudelleen.

Koti Ruoka ja juoma

Paras ystäväni ja rakkaani

”Eikö ihmiset oikeasti tykkää olla oman kumppaninsa kanssa kotona, kun aina valittavat, että on kestämistä kun tuo toinen tuossa möllöttää ja ei ole päässyt kahteen päivään omiin menoihinsa?”

Tälläisellä kysymyksellä S aloitti muutama päivä sitten sohvalla maatessamme keskustelun. Virkkasin sohvalla ja meillä oli tv auki, vaikkei kumpikaan sitä varsinaisesti katsonut. S tutki puhelimellaan internettiä.

perhekoossa.jpg

”Minusta on hurjan mukava vain viettää aikaa sinun kanssasi. Sinä olet minun paras ystäväni, enkä minä kaipaa tästä viereltäsi minnekään. Eikö kaikki parit tunne näin? Onko niillä niin hirveää keskenään, että pitää jatkuvasti siitä valittaa?”

Hyvä kysymys. Itselleni on päivänselvää, että rakkaani on myöskin paras ystäväni. Aikaisemmissa suhteissani näin ei välttämättä ole ollut, en ole pystynyt luottamaan toiseen jakaakseni sisimpiä tuntemuksiani. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että voin olla täysin oma itseni ja kertoa toiselle murheeni ja iloni ilman tuomitsemisen tunnetta.

On minulla myös parhaita ystäviä suhteemme ulkopuolella, mutta jos totta puhutaan, en välttämättä voisi kuvitellakaan olevani 24/7  heidän seurassaan, vaikka ihania ihmisiä ovatkin. Tottakai tarvitsemme S:n kanssa molemmat myös omaa aikaa, kummallakin on omia ystäviä ja omia mielenkiinnonkohteita, vaikka paljon niistä jaammekin. Mutta jos puhutaan jatkuvista iltariennoista tai kaupungilla aikansa kuluttamisesta ilman toista.

”Tässä on kulunut jo kaksi päivää viimeisestä poikien illasta! Pakko päästä tuulettumaan, jottei pää hajoo sinun katteluun!”

Minusta on ihana jakaa asiat ja menot S:n kanssa, enkä siksi koe tarvetta ulkoilla yksin kovinkaan usein. Monesti niistä reissuista on sit kiire kotiin, sohvalle toisen kainaloon katsomaan sarjoja.

Tiedostan, että olemme verrattain nuori pari. Kaikki toisessa on vielä ihanaa ja ah niin parhautta. Mutta miksi toisen läsnäolon pitäisi alkaa ahdistamaan? Siinä vaiheessa kun se parisuhde määrittää kokonaan elämäsi, ahdistuu helpoiten siitä ettei tunne itseään kuin parisuhteen toisena osapuolena. Mutta jos säilyttää jotain omaa, tietää kuka on myös ilman toista, tilanne on minusta terve ja ahdistusta ei silloin tule niin helposti. Näin ainakin omalla kohdallani asian näen.

S käski kirjoittaa nämä ajatukset ylös, jotta sitten kun hän unohtaa syntymäpäiväni/vuosipäivämme/ystävänpäivän/mitä näitä nyt on tai tekee jotain mikä saa minut kiehumaan raivosta, voin palata näihin ja muistaa tämän hetken fiilikset ja saada tukea sitten teiltä (”Muista miten kultainen hän oli silloin kun toi yllätyslahjan ihan syyttä”), kun haukun hänet pataluhaksi ja uhkaan heittää hänet pellolle. No toivon ettei näin tapahdu. 🙂

Loppuun vielä pakollinen Duckface kuva.. 🙂 Enjoy!

duckface.jpg

Suhteet Oma elämä Rakkaus