Pikkuneiti toimi lauantain oikeana Rakkauden Lähettiläänä Kirjamessuilla, kun hän oli Imogen books:n maskottina äidin tutkiessa Kirjamessujen tarjontaa vähän tarkemmin. Tädit ja tuleva kummisetä saivat sylitellä pikkuista ihan antaumuksella. 🙂 Pikkuinen oli myös hyvä vetonaula osastolla ja moni pysähtyi ihastelemaan häntä ja kyselemään hänen ikäänsä. Kommentti ”Voi kuinka pieni, ei varmaan hirveästi ole ikää?” kuultiin aika monta kertaa. 🙂 Taisi pikkuinen saada myös muutaman kirjan kaupaksi… provikkoja odotellessa…ainiin, eihän siitä tainnut sopimukseen tulla mitään mainintaan! 😀 Ensi kerralla sitten! 😉

Kummityttö ja tuleva kummitus

Päivä meni muutenkin hyvin (vaikka pääsin perjantain ja lauantain välisenä yönä nukkumaan kello 1:30 ja heräsin kello 4:00). Junaan kerittiin hyvin ja oli oikeastaan onni, että VR:n kalusto oli vaihtunut siten, että kellään ei ollut lipun mukaista istumapaikkaa (istuttiin siis missä mahtui), koska Tampereelta nousi sattumalta samaan junaan messuille menevä kaverini, joka sitten istui seurassamme koko matkan ja auttoi minut vielä Messukeskukselle Pasilan rautatieasemalta. Oli mukava rupatella ja ihmetellä vauvaa (joka nukkui koko junamatkan..yöllä olisit voinut nukkua kans.. mur…).

Messuilla oli tungosta, mutta kiertelyiden välillä sain istua rauhassa Imogenin osastolla ja lepuuttaa jalkojani kaikesta kävelystä. Kävimme syömässä Fazer Cafe:ssa välipalaa ja törmäsin myös yläaste- ja lukioaikaiseen kaveriin tungoksessa. Vaihdettiin pikaiset kuulumiset ennen kuin hänen piti jatkaa matkaa. Messuilta mukaan tarttui tietysti kirjoja ja muutama sarjakuvakin (koska eihän meidän kirjahyllyt olekaan vielä täynnä…seuraavaa muuttoa odotellessa ;)). Jos jotain valittamista Messukeskuksesta annan, niin se kohdistuu lastenhoitohuoneiden vähyyteen. Vain yhdellä sisäänkäynnillä on vessojen yhteydessä hoitopöytä! Ja tottakai se sattui olemaan juuri vastakkaisessa päädyssä kuin mitä meidän osastomme oli. No onneksi vaipanvaihdolle oli tarvetta vain kahdesti.

Messutuliaiset

Neljän jälkeen lähdin takaisin rautatieasemalle ja suuntasin täpötäydellä Z-junalla kohti Järvenpäätä. Mahduimme juuri kyytiin, mutta onneksi Tikkurilan kohdalla junasta purkautui enin osa ihmisiä pois, joten pystyin laskemaan vauvan kantokopan maahan ilman pelkoa päälle rojahtavista matkustajista. Tutti pelasti enimmiltä raivokohtauksilta, koska maitobaari aukesi vasta kummieni luokse päästyämme. Messuilla olin käynyt pumppaamassa maitoa pulloon ja juottanut pullosta pikkuista, koska järkeviä istumapaikkoja ei ollut, jotta olisin voinut imettää (seisaaltaan ei kykene…). Onneksi olin varautunut tähänkin.

Illan aikana vauva kävi kylvyssä ja syötiin useasti rinnalla. Nukkumaan mentiin puoli yhdeksältä (taisin simahtaa heti S:lle lähetettyjen hyvänyönsuukkojen jälkeen) ja vauva antoi nukkua koko yön kolmen tunnin pätkissä. Sen ylimääräisen tunnin lauantaiyönä käytin nukkumiseen. Seitsemän jälkeen ruvettiin sitten jo heräilemään ja valmistautumaan lähtöön kohti kotia. 

Pieni reissaaja

Isä odottikin meitä jo kotiin malttamattomana. Lauantaiaamuna olimme vaihtaneet vain pikaiset heipat ovella, kun hän saapui baarista kotiin minun lähtiessäni 6:22 junaan. Sinne se jäi oven rakoon vilkuttamaan onnettomana peräämme. Kotiin palattuamme isän ensimmäinen tehtävä olikin vaihtaa pikkuneidille vaippa ja halitella hänet ihan pilalle! Sekä syödä kummieni tuomaa valkosuklaarotinakakkua! Nomnom!!!

Pikkuisemme on tänään kuukauden ikäinen ja viime viikolla kävimme neuvolassa. Pituutta oli 50,5cm (edellinen mittaustulos 49 cm), painoa 3750g (3 230g) ja päänympärys 35,7cm (33cm). Viime viikolla myös saimme ensimmäiset pienet hymyt ja nyt reissussa ollessamme pikkuinen päätti leväyttää oikein pitkän hymyn äidille! Voi että se oli suloinen!! Päätä osataan jo ihan vähän kannatella mahallaan ollessa. Neuvolassa kerrottiinkin viime kerralla kuinka voimme treenata niskaa parhaiten (nostot kylkiasennossa ja mahallaan olot päivittäin). Niin se pikkuinen vain kasvaa!

Ensimmäistä kertaa mekko päällä!