Yksin nukkumisen opettelua
S:n juna lähtee huomenna aamulla kello 5:20. Mikä hirveä aika olla hereillä! Luultavasti ei tulla nukkumaan koko yönä yhtään. Aamulla tuijoteltiin vaan kaksi tuntia silmiin toisiamme ja juteltiin ennen kuin maha päätti, että aamupalaa!
Nukkumisesta tuli mieleen, että laskimme 1,5 vuoden aikana nukkuneemme erillämme vain viitenä yönä. Kerran olin veljen luona Tampereella käymässä yksinäni, S on ollut kerran risteilyllä ja kerran Helsingissä festareiden aikana jouduimme eri hotellihuoneisiin (tytöt/pojat). Jokainen kerta on ollut yhtä vaikea.
Yleensä simahdan helposti, kun S on sängyssä kanssani, johtuisiko turvallisuuden tunteesta? Jos menen aikaisemmin nukkumaan kuin hän, voi olla etten nukahda ennen kuin hänkin tulee sänkyyn. Joten nämä tulevat viikot ovat tässäkin mielessä aika vaikeita. Tietysti kiva kun saa sängyn kokonaan itselleen ja voi nukkua vaikka poikittain, mutta mitäs itua siinä on, jos ei saa unenpäästä kiinni?
Puhelimitse tullaan taatusti olemaan yhteyksissä päivittäin ja S ottaa myös läppärinsä ja tabletin mukaan, joten ehkä nämä helpottavat ikävää (meillä nimittäin nykyään on myös pöytäkone!). Toivottavasti näädät eivät saa hirveitä ikäväoireita tai unohda tyystin S:ää… ”Why daddy is away?!!! I’m gonna bite!” Instagrammiin pitää laittaa videoita, jotta S näkee päivittäin karvakorvia. 🙂 Kuulemma myös kaikki kakat pitää raportoida…
Rv 36+0 masu uudessa imetystopissa.
Kunhan vauva päättäisi sitten kerralla että tuleeko vai eikö… Ei hirveän montaa ”väärää hälytystä” parane tulla! Hullua muuten, että torstaina vauva on jo täysiaikainen. o_O