Papa ja muita naisten juttuja

Syöpämörkö ja muita lastensatuja. Mistä omille peloille vastauksia ja kuinka paljon omaa kehoa tulee tuntea ennen kuin voi harkita raskautumista?

Olin yhteydessä perhesuunnitteluneuvolaan ennen kuin lopetin pillerit kuukausi sitten. Viimeksi kävin kyseisessä paikassa keväällä, kun piti uusia resepti. Olisi ollut papa-kokeen vuoro, mutta en päässyt lääkärille, joten käynnin jälkeen olisi pitänyt erikseen varata aika näytteenottokeskukseen.

Edellisellä kerralla  neljä vuotta sitten neuvolassa meni kaikki hienosti ja ensimmäinen papa-kokeeni otettiin siellä. Olen töissä yhdeksästä puoli viiteen, joten näytteenottokeskukselle olisi pitänyt saada aamu aika. Aamut eivät ole oikein minun aikaani, joten kuukauden aikana en saanut soitettua keskukseen… No ajattelin, et eiköhän niitä aikoja saa myöhemmin uudelleen, jos vain soitan…

Takaisin kuukauden takaiseen soittoon. Kun en ole koskaan ollut raskaana tai edes suunnitellut sen toteuttamista, ajattelin tarkistaa onko kaikki kunnossa. Perhesuunnitteluneuvola voisi olla hyvä paikka ottaa ensiaskeleet. Ja mitä ne minulle sanoivat… ”Miten pitkään olette yrittäneet?” ”Vasta puhuttu asiasta, että alotettaisiin…” Naurua… ”Sinä olet vielä nuori, senkun alatte yrittämään…” Tässä vaiheessa olin jo kyyneleet silmissä..”Entäs se papa..” ”Sitten äitiysneuvolassa ne tekee testejä.” ”Okei.. kiitos, hei!” 

Oloni tuntui siltä, että jäin yksin asiani kanssa. Ihan mukavanoloinen vastaanotontäti, mutta ei minkäänlaista empatiaa minun pelkojani kohtaan. Entäs jos en pystykään saamaan lapsia, eikö se olisi parempi tietää nyt eikä vasta vuoden päästä, jos en tulekaan raskaaksi. Ja entäs se papa, sehän pitäisi parin vuoden välein testata, minulla on viime kerrasta neljä vuotta. Yksityisellä voisin tietysti käydä, mutta se taas on kovin tyyristä. Ehkä nyt sitten vain testataan vanhanliiton tapaan ja toivotaan parasta. 

Positiivisia tuulia toivoen..