Pinnat irti

 

Viikko sitten lähti pinnasängystä pinnat irti, jotta muksu ei keksi alkaa kiipeilemään yli (ennakointia, ennakointia!). Ei olla vielä ainakaan yllätetty E:tä tuijottamassa kauhuleffamaisesti vuoteemme vieressä, eikä sängystä karkailua ole juurikaan tapahtunut yön aikana. Pari kertaa olen kuullut E:n nousevan yöllä sängystään ja käyvän välkyttelemässä valoaan.

Normaalia on, että sängystä huudellaan puolisen tuntia ja ehkä viisi kertaa käydään ovella, mutta sinnikkäästi kun vie muksun takaisin sänkyyn ja käskee painaa pään tyynyyn, lopulta kärsivällisyys palkitaan. Nyt kun ollaan oltu pari päivää kuumeisia, nukkumaanmeno on sujunut yhdellä viennillä. 

Tämä ratkaisu on antanut E:lle paljon itsenäisyyttä, mutta kuitenkaan ei tarvitse pelätä, että hän tippuisi sängystä vahingossa.

Ja nuo pinnat lähtikin paljon helpommin tuosta irti kuin olin ensin kuvitellut. ”Pitää varmaan sahata…” mutta riitti parin ruuvin löysääminen ja pinnojen pyörittely.