Raskausviikko 34
Kesälomaa on takana nyt 1,5 viikkoa. Aika hurahtaa nopeasti, kun on tekemistä. Huomenna kotiudutaan takaisin Jyväskylään ja suunnitelmissa on viettää rauhallista arkea kotosalla. Ajattelin listata tämän hetken tuntemuksia ylös:
Nyt on menossa rv 33+3 eli aletaan olla pian yli keskosrajankin… Aika jännää. 🙂
– Vessassa saa ravata jatkuvaan, yöllä onneksi vain yksi kerta ylösnousuja on riittänyt vielä tähän asti. Reissussa saa joka huoltoasemalla olla pysähtymässä. Vauvan potkut eivät kyllä helpota asiaa yhtään
– Mitään kipuja (liitos yms.) ei ole ollut, ei myöskään harjoitussupistuksia kuin hyvin satunnaisesti, mutta ne eivät ole koskeneet.
– Raskausarvet ovat rajoittuneet edelleenkin vain rintoihin, toivotaan että näin myös pysyy loppuun saakka
– Vauvan potkut ja muljahtelut näyttävät välillä hurjilta, vauva tuntuu edelleen viihtyvän pää vasemman jalan puolella ja peffa oikeassa kyljessä, eli ei olla vielä täysin oikeassa asennossa synnytystä ajatellen. Seuraavalla kerralla neuvolassa ultrataan ja tarkistellaan tarvitaanko ulkokäännöstä tehdä, jos vauva päättää tästä kääntyä väärään suuntaan.
– Rinnoista alkoi tulla esimaitoa, mutta onneksi ei vielä merkittäviä määriä, jotta paidat tai lakanat olisivat vaarassa.
– Löysin itselleni toimivan rautavalmisteen (Spartofer 100 mg), joka ei vedä vatsaa kovaksi tai löysäksi. Toivottavasti seuraavalla neuvolakerralla (22.8.) hemoglubiini olisi parempi (viimeksi kuun alussa oli 109).
– Liikkuminen sujuu vielä hyvin, maha ei ole tiellä ihan hulluna ainakaan, tosin minusta se vaikuttaa aika pieneltä (tuntuu ettei kasvua ole tapahtunut kuukauteen, ehkä sivuilta on leventynyt hieman). SF-mitta oli 29 viime kerralla, pieni taittuminen käyrällä voi hyvinkin johtua vauvan asennosta kohdussa, mutta sitäkin katsotaan tarkemmin ensi neuvolakäynnillä, kun ultrataan.
– Painoni on lisääntynyt nyt 12 kg raskauden alusta, edelleenkään sitä on lähinnä reisissä, rinnoissa ja vatsassa, turvotusta ei luojankiitos ole!
– En ole purrut kynsiäni kuukauteen, yritän päästä pakkomielteestä eroon. Parhaimmillaan olen ollut puoli vuotta purematta, sitten jostain stressaantumisesta tai tylsyydestä tai mistä se ikinä johtuukaan, olen taas sortunut.
– Suru Justuksen menehtymisestä on saanut vauvan liikkumaan todella paljon enemmän. Jännä miten vauva reagoi niihin äidin tuntemuksiin niin voimakkaasti. Luin jostain, että surullisten elokuvien katselu voi saada vauvan liikkumaan vähemmän tai olemaan hiljaa, mutta itkeminen on itsellä aiheuttanut jumputusmaratonin. :) Ehkä vauva tahtoo piristää minua.
– Odotan synnytystä innolla ja luottavaisin mielin.
– Nukkuminen on mukavinta kyljellään, seksi taas on hyvin kömpelöä mikä oli kyllä aika odotettavissakin. Eniten tekee mieli vain olla lähekkäin.
– En ole huomannut kovinkaan suuria mielialan vaihteluita, ehkä raskaus on saanut minut ylipäätään iloisemmaksi ja hassuttelijaksi, jos jotain pitää mainita.
– Aamulla koen pahoinvointia helposti ja saatan oksentaa, jos iltapalasta on kauan aikaa.
– Istuminen pitkiä aikoja alkaa tuntumaan selässä, olen huomannut myös, että kun töistä jäi pois ja pyöräily jäi samalla, jalat alkavat kipeytyä nopeammin.