Ristiäiset

Ristiäiset pidettiin Padasjoella, KaneliS:n sukulaisten luona, sunnuntaina 17.11. Menimme mummolaan jo perjantaina, koska tiistaina meidän olisi oltava jo takaisin reissusta ja tiesimme, että meitä tahdottaisiin nähdä pidempään kuin vain pari tuntia. Tapasimme siis tätejä ja serkkuja sekä mummo kerkesi opettaa viikonlopun aikana E:n pahoille tavoille. 

Testattiin mummolassa ollutta sitteriä ja totesin sen kivemmaksi kuin kotona olleen. Päätimme luopua kotona olleesta myös tilan puutteen takia ja koska E ei ole siinä tykännyt istua. Tämä oli mukavempi E:nkin mielestä.

Mummo (eli KaneliS:n äiti) höpötteli ja käveli E:n kanssa melkein koko ajan… Tämän reissun jälkeen E ei ole oikein kunnolla tykännyt syödä Ainun tuttipullosta muuten kuin liikkeessä (wtf??), onneksi meillä on myös Emman pulloja, joten niitä olen pystynyt käyttämään ilman liikettä… Emme S:n kanssa ole mitään maailman puheliaimpia ihmisiä, joten jatkuva höpöttäminen on hyvin uuvuttavaa (varsinkin univelan kanssa). Mummolassa ollessamme pikkuinen nukahti illalla paremmin kuin kotona. ”Eihän sieltä huoneestanne kuulunut kuin kerran yössä pientä ääntä!” mummo totesi joka aamu. No pikkuinen oli varmaankin väsytetty niin totaalisesti, ettei illalla nukkumaanmenossa ollut ongelmia. Onnistuisipa aina kotonakin…

Sitten niihin itse ristiäisiin

Olimme kutsuneet vain lähintä sukua eli isovanhemmat ja omat sisaruksemme perheineen sekä kummit (niin omat kuin E:nkin). Vieraita oli siis n. 30. Omat kummini eivät päässeet paikalle eikä myöskään pikkuveljeni, mutta muuten kaikki kutsutut olivat paikalla myös pitkästäkin matkasta! Saimme aivan ihanan papin Lahdesta meille (S:n sisaren ”perhepappi” ja hyvä ystävä, nyt myös ”suvunpappi”) ja paikkana toimi S:n sisaren kaunis koti! Emme halunneet kirkkoa emmekä olisi omassa kodissa voineet järjestää tilan puutteen takia mitään näin isoa. Suuret kiitokset siis kodin lainasta! 

S:n sisaret tahtoivat tosiaan järjestää nämä ristiäiset lahjana meille, joten he vastasivat tarjoilujen hankinnasta! Voileipäkakut on tilattu paikallisesta pitopalvelusta ja olivat todella maukkaita! Karjalanpiirakat ovat äitini ja mummoni leipomia.

Kaikennäköisiä makeitakin tarjoiluja löytyi yltäkyllin! Taka-alalla on porkkanakuppikakkuja tuorejuustopäällysteellä ja etuallalla puolukkatorttu valkosuklaapäällysteellä. Kaneliässiä oli tietenkin pakollista saada, S:n äiti paistoikin ne ja saimme syödä niitä muutenkin koko viikonlopun aikana ja jäi niitä meille vielä kotiinviemisiksikin! Hyviä olivat!

Rakkaudenlähettiläämme sai myös suklaakakun sydänmarmeladeilla päällystettynä! Ja prinsessakeksejä ja pusuja!

Kun vieraita alkoi tulla ennen kahta paikalle, saivat he käteensä glögimaljat ja iloinen puheensorina alkoi. Suvut eivät olleet ennen tavanneet toisiaan, joten paljon esittelyjä jouduttiin vaihtamaan, jotta kaikilla olisi edes suurinpiirtein selvillä kuka kukin oli ja millä lailla E:lle sukua. :) Lopulta sitten pääsimme aloittamaan itse tilaisuuden.

Olimme saaneet kastemekon lainaan S:n vanhimmalta sisarelta. Heidän kaikki kolme lastansa ovat kastettu kyseisessä mekossa, joten oli hienoa saada käyttää sitä myös E:tä kastaessa. Olin käynyt kangaskaupasta ostamassa oranssia silkkinauhaa ja sidoin siitä rusetin mekon etuosaan sekä pienet rusetit ympäri hihansuita. Jäi nauhaa myös sidottavaksi kastepöydällä olleeseen kynttilänjalkaankin. 

Kastepöydällä oli kynttilöiden lisäksi myös näin ihana kukka-asetelma liljoista ja gerberoista. Toivoin kyseisiä kukkia, koska ne ovat minun lempikukkiani.

Juhla alkoi papin tervetulosanoilla ja S:n sisaren kirjoittamalla runolla:

Olen tässä

Äiti – olen tässä

sylissäsi tutussa, lämpimässä.

Silmissäs turva ja rauha

minut sinuun sitova, vahvaakin vahvempi nauha.

 

Isä – olen tässä

sua pienen sormeni ympäri kiertämässä.

Kädessäs käteni hento

kuin luottamuksen, uskon siivittämä ensilento.

 

Äiti ja isä – olen tässä

elämän ihmettä etsimässä.

Oppaaksi retkelle ammennan sen

lahjanne suurimman: rakkauden.

 

Äiti ja isä – olen tässä

kohti maailmaa suurta rientämässä.

Sylissä, hoivassa rakkaiden

löydän maailman, mut yhä sanon sen:

äiti ja isä – olen tässä.

 

Seuraavaksi S:n vanhin sisko lausui Ronald Russell:n ajatelman Lapsi (kiitos Katie, kun kerroit blogissasi tästä runosta! Oli ehdottomasti saatava se meidän ristiäisiin, kun oli niin liikuttava!)

Lapsi, jota ivataan, oppii pelkäämään.
Lapsi, jota arvostellaan, oppii tuomitsemaan.
Lapsi, jota petetään, oppii pettämään.
Lapsi, joka kohtaa vihamielisyyttä, oppii hyökkäämään.

Lapsi, joka saa hellyyttä, oppii rakastamaan.
Lapsi, jota rohkaistaan, oppii luottamaan itseensä.
Lapsi, joka saa tuntea totuuden, oppii ymmärtämään oikeutta.
Lapsi, jota kiitetään, oppii olemaan kiitollinen.

Lapsi, joka näkee annettavan omasta muille, oppii olemaan huomaavainen.
Lapsi, joka saa tietoa, oppii tuntemaan viisauden.
Lapsi, jota kohtaan tunnetaan kärsivällisyyttä, oppii olemaan pitkämielinen.
Lapsi, joka elää onnellisena, löytää rakkauden ja kauneuden.  

Sen jälkeen pappi aloitti normaalin osuuden. Laulettiin toimituksen aikana kaksi virttä: Jumala loi ja Maankorvessa kulkevi. Kummeille paljastettiin E:n nimi juuri ennen kuin tilaisuus aloitettiin, mutta muut joutuivat odottamaan, että pappi julkisti nimen. Pappi kertoi nimien alkuperät ja merkitykset nimen paljastamisen yhteydessä. Muutenkin papin puhe oli hyvin laadittu ja siinä oli ajateltu juuri meitä.

Tyttö nukkui tyytyväisenä suurimman osan toimitusta sylikumminsa sylissä. Sylikummiksi pyysimme E:n vanhinta serkkupoikaa, joka otti kummin tehtävät mielellään vastaan. E onkin hänen ensimmäinen kummilapsensa. Muiden kummien valinta olikin sitten pienen pohdinnan takana. Ensiksikin jouduimme miettimään ketkä kuuluvat kirkkoon, ennen kuin aloimme miettimään kenet pyytäisimme tähän tehtävään. Lopulta päädyimme ystäväpariskuntaan Tampereelta. S ja pariskunnan mies ovat olleet ystäviä yli 20 vuotta, joten uskomme heidän pysyvän E:n elämässä läheisinä aikuisina. Lisäksi heillä on 1,5 vuotias poika, joten on mukava, että E:llä tulee olemaan paljon suunnilleen samanikäsiä kavereita ystäväpiirissämme. 

Pientä itkua Suoraa huutoa lukuunottamatta tilaisuus meni hyvin. Tutti rauhoitti pikkuisen takaisin uneen ja isin sylissä oli mukava pötkötellä loppuaika. Kuvissakin pikkuinen vain nukkuu. Kasteen jälkeen menin vaihtamaan pikkuiselle vaipat, jotka olivatkin ekaa kertaa kunnolla vuotaneet ohi. Kuuluisat selkäpaskat… yksi body meni siis vaihtoon, mutta onneksi tähän oltiin varauduttu. Kastemekko ei kokenut vahinkoa! :)

Tämän jälkeen emme hirveästi nähneet tytärtämme tai saaneet häntä pidellä sylissä. Toisaalta saatiin mukava hengähdystauko, kun kaikki sylittelivät nukkuvaa E:tä vuorollaan. Ja kerittiin syödä kakkua rauhassa. Vertailimme minun ja S:n omia vauvakuvia ja etsimme yhtenevyyksiä E:n piirteisiin. Taisi niitä kummastakin löytyä, vaikka selkeästi hän nyt S:ltä näyttääkin. Pari kertaa kävin imettämässä pikkuisen makuuhuoneen puolella.

Lahjapöytä oli runsas ja ihana! 

Ja paketeista paljastui:

Lämmintä päälle

Kuville kehyksiä

Itsetehtyjä ihanuuksia!

 

Kaikenlaista söpöä!

Serkulta saatuja vaatteita! Lisäksi saimme matkasängyn ja leikkimaton ja leluja!

Lukemista.

Vanhempia unohtamatta!

Kortteja kaikenlaisia!

Meillä oli aivan ihanaa ja kiitokset kaikille, jotka olivat mukana tekemästä tästä päivästä kauniin. Kyyneliltä ei vältytty! Nyt vain sitten pitäisi osata alkaa käyttää E:stä muutakin nimitystä kuin pikkuinen tai vauva tai Princess Tiny Grr… ;D No… rakkaalla lapsella on monta nimeä, eikös se niin mene?