Rv 10

Ooh.. nyt ollaan jo kaksinumeroisessa luvussa menossa. Yksi neljäsosa takana. Tämä viikko on mennyt paremmin pahanolon kanssa. Aamuisin pääsen töihin jo yhdeksään eikä väsymys ole niin kaamea, mitä se oli kaksi viikkoa. Oksennan kyllä kerran herättyäni, mutta olen oppinut juomaan vettä ennen ylösnousemista, joten se sama vesi tulee ylös ja olo on yleensä sen jälkeen melko hyvä. En uskalla syödä mitään kiinteää ennen tätä, koska en tahdo tukehtua mihinkään eikä jogurteista ole aamulla ollut apua.

Fyysiset askareet eivät niinkään lisää väsymystä, mutta auta armias jos pitää oppia jotain uutta. Kovaa ajattelua vaativat jutut aiheuttavat väsymyksen hyvinkin nopeasti. En kadehdi kyllä opiskelijoita, jotka ovat raskaana. Itse en kykenisi… Ehkä tämäkin tästä alkaa helpottaa parin viikon sisällä.

Pitäisi kohta varata aika hammaslääkäriin. Jonot sinne kuitenkin ovat kolmen kuukauden mittaiset vähintäänkin, joten neuvolantäti suositteli soittamaan jo tässä alkuraskauden aikana, vaikka raskaanaolevien hammashoitoa nopeutetaankin jonkin verran.

Viikonloppuna erehdyin menemään keskustelupalstoille lueskelemaan muiden samoilla viikoilla olevien kuulumisia ja siellä sitten oli myös huonoja uutisia, jotka sitten aiheuttivat itselle pienoisen paniikin. ”Mitäs jos alkio on ollut kuolleena jo monta viikkoa ja minä en ole tajunnut. Ei minulla kyllä vuotoa ole eikä mitään kipuja ja pahaolokin on, mutta ei sekään mitään takaa…?” Viikonloppuna ei hirveästi ollut pistelyä, mikä sai kuvittelemaan kaikenlaista. Melkein tahtoisin hankkia doplerin, mutta luultavasti säikähtäisin silloinkin, jos en löytäisikään sydänääniä, on kuitenkin aika aikaista löytää niitä vatsan päältä. Ehkä vain odotan sinne ultraan ja olen positiivinen niin kaikki menee hyvin.

Yritän tällä viikolla kirjoittaa ”kunnollisen” jutun, mitä olen pyöritellyt päässäni jo jonkin aikaa. Yritän muutenkin aktivoitua hoitamaan kotia. Tänään Immu joutuu eläinlääkäriin implantin laittoa varten. Eipähän enää ole sit pallihirviö. 🙂 Ja kotikin alkaa tuoksua normaalilta…