Töihin palaamisen herättämät ajatukset
Huomenna se sit tapahtuu. Paljon puhuttu töihinpaluu! Luulen, että jos asian toisin julki vaikkapa jollain mammafoorumilla, seuraisi hirveä haloo. Tai ehkä olen vain ennakkoluuloinen foorumeita kohtaan. 😀 No mutta vauva sentään jää kotiin isänsä kanssa, joten ehkä se helpottaa pahimpia kivittäjiä.
En stressaa S:n ja vauvan kotiinjäämisestä kahdestaan, hyvin he tulevat pärjäämään. Omasta töissä jaksamisesta olen enemmän huolissani. Ja tämähän on siis ihan puhtaasti rahakysymys. Jotain tukia ja sossua apuna käyttäen EHKÄ pystyisimme olemaan kotona pidempään yhdessä, mutta kun itsellä on ihan hyväpalkkainen vakiduuni, niin ehkä kuitenkin on viisainta palata töihin. Eikähän S:n pää räjähdä (introvertti kun on), kun olemme olleet jo viisi kuukautta melkein joka päivä yhdessä 24 tuntia. Välihuomautus: Emme ole riidelleet vielä kertaakaan.
Tähän saakka olen hoitanut suurimman osan öistä, mutta kumpikaan meistä ei silti ole nukkunut ihan niin hyvin kuin olisi voinut (univelkaakin kolmelta kuukaudelta on kertynyt). S on ollut joulusta lähtien kipeänä, joten hän on nukkunut huonosti sen takia. Tänään hän nousi vauvan kanssa kahdeksalta ylös, mutta en itse saanut enää sen jälkeen kunnolla unenpäästä kiinni, kun vauva kuitenkin jokelteli olohuoneessa ja kuului normaaleja kotiääniä. Nukuin hieman levottomasti lopulta yhteentoista kunnes vauva heräsi ekoilta päikkäreiltään ja alkoi vaatia huomiota. S siirtyi nukkumaan tunniksi ennen lähtöään kaupungille syömään.
Yritämme siis kääntää pikkuisen rytmiä neljällä tunnilla taaksepäin. Kolme kuukautta olemme saaneet nukkua aamuisin pitkään (satunnaisia herätyksiä lukuunottamatta), mutta kun työt alkavat klo 9, niin sängystä olisi päästävä ylös siinä kahdeksan aikoihin. Mielellään jo vähän aikaisemmin, ettei kiire tule.
Olen nähnyt viime aikoina odotetusti myös unia töistä. Milloin meille on tullut uusia ohjelmistoja tai uusia työkavereita; ja milloin olen ollut ihan pihalla yksinkertaisesti kaikesta! Eihän viisi kuukautta ole aika eikä mikään, mutta pari päivää varmaan menee ennen kuin pääsen takaisin rutiineihin, ensi viikolla viimeistään asiat palautuvat mieleen. Toivon pitkää pinnaa työkavereille, kun tämä äitipää alkaa hosumaan. Ja eihän luvassa olekaan kuin vuoden kiireisin kuukausi…
Kovasti toivoin alkuun, että imettäminen onnistuisi työn ohessa (rintapumppu apuna, tottakai), mutta kun imettää/pumpata pitäisi öisin, jotta maidontulo ei ala vähenemään, jouduin luopumaan tästä ajatuksesta. Tämä varmaankin toinen asia mistä mammafoorumit minut kivittäisivät, lopetin imettämisen, vaikka se onnistui todella hyvin ja maitoa olisi riittänyt. Mutta en kykenisi palaamaan töihin, jos en saa nukkua (voi olla ettei nukuta vaikken imetäkkään, saas nähdä). Tai luultavasti olisin burnout ennen kuun vaihdetta. Kolmessa viikossa rinnat lopettivat maidontuotannon melkein kokonaan. Koska E ei ole nyt vaatinut maitoa kuin satunnaisesti yöllä tämän kolmen viikon aikana, en ole tehnyt asialle mitään, koska töihinpaluu on kokoajan häämöttänyt näköpiirissä.
Pidin imettämisestä. Se ei sattunut missään vaiheessa ja heruminen alkoi heti synnytyksen jälkeen. E söi hyvin ja kasvoi vauhdilla. Kaksi kuukautta täysimetystä oli ihan hyvin, vaikka olisinkin tahtonut imettää neljä kuukautta. Aloimme harjoitella 2kk neuvolan jälkeen kunnolla korvikkeen antoa ja imetin siinä sivussa niin paljon kuin mahdollista. Sitten pikkuinen alkoikin nukkumaan öitään ja imetys muuttui enää vain kerran kahdessa päivässä tapahtuvaksi lyhyeksi fiilistelyhetkeksi. Meille on tärkeää, että vauva saa terveellistä ja mahdollisimman puhdasta ruokaa, mutta joskus pitää tehdä kompromissejä luomun ja teollisenruuan kanssa. Elämä olisi muuttunut vaikeaksi, jos E ei olisikaan suostunut ottamaan nyt tuttipulloa ja korviketta. Siksi pidimme kuukauden harjoitteluaikaa hyvänä. Siinä olisi mahdollista löytää parempi korvikemerkki tai pullo, jos jokin alkaisi tökkimään.
Tämä korvikkeen anto on yksi syy miksi toivomme, että soseiden maistelu alkaa tämän kuun lopulla (jos ei onnistu, niin ei onnistu, mutta harjoitellaan!). Aikomuksemme on edelleenkin tehdä soseet itse tuoreista raaka-aineista ja muutenkin panostaa ruoka-aineidemme laatuun. Olen pohtinut paikallisen lähiruokapiirin kautta tilaamista suoraan tuottajilta, mutta katsotaan miten asia ottaa tuulta alleen. Vähintäänkin luomuraaka-aineita kaupasta. S on kunnostautunut tekemään itse leipää viime aikoina ja aikomuksena on tehdä omat leivät mahdollisimman usein. Kokeilimme myöskin tehdä tortilloja itse, onnistui! Söimme quesadilloja kahtena päivänä, kun tuli niin hyviä! Ainiin ja löysin tämän keittokirjan alennuksesta! Vaikuttaa hyvältä!
Olen myöskin nyt alkanut miettimään paljon maidon juomista. Yleensähän laktoosi-intoleranssi on nisäkkäiden tapa vieroittaa pentunsa maidosta, minkä takia aikuiset eivät sitä juo. Taidankin siirtyä kokonaan luomutäysmaidon käyttöön, kun S ei maitoa käytä muutenkaan. Ehkä tämä oma älytön liman eritys loppuisi…