Viikonloppu, tule jo!

Maanantai kääntyy kohta yöhön. 
Lapsi menee nukkumaan ja itse pääsee herkuttelemaan kohta suklaalla.

Olen niiin onnellinen, että lapsemme on keskimääräistä helpompi tapaus, mutta kyllä tämä silti rankkaa on. 

Niimpä kun pari viikkoa sitten tätskyt ja Padasjoen mummi kyselivät, voisiko E tulla kyläilemään piakkoin, ehdotettiin sitten seuraavanlaista ratkaisua:

Tätskyt hakee E:n Padasjoelle torstaina päivällä ja palauttavat hänet takaisin Jyväskylään sunnuntaina. Voivat sitten rauhassa tapella keskenään, missä kolmesta paikkaa tyttö viettää minkäkin yön. Riittääpähän paljon halijoita ja leikittäjiä!

Viimeksi mummi ja toinen tädeistä perheineen nähtiin synttäreillä.

Aluksi oli tarkoitus kutsua vain mummi tänne vahtimaan E:tä S:n koulupäivien ajaksi, mutta käy tämä tälläinenkin ratkaisu. 

Mikä sitten on meidän suunnitelma tälle valtavalle vapaa-ajalle? No S:llä on koulua torstaista lauantaihin ja minä riennän kohti Helsinkiä pikkujoulutohinoihin lauantaista sunnuntaihin. Eli nautitaan omasta ajasta! :D 

Perjantaina ajateltiin koulun ja töiden jälkeen poiketa Rossoon ja kaupan herkkuosaston kautta suunnata sohvalle kattomaan leffaa ilman keskeytyksiä (ehkä korkeintaan näätien aiheuttamia). Mielessä kävi myös ilta kaupungilla, mutta ei näin vanhana enää jaksa. Ja kun lauantaiaamusta pitää olla jo junassa klo 8, ei pitkän kaavan kautta voi ottaa kuitenkaan. 

Ja sitten ollaankin jo sunnuntaissa ja se lepoaika, mikä oli mahdollista nauttia hiljaisuudesta ja pitkään nukkumisesta, on poissa. Pitää stressata asiasta nyt, niin voi sit nauttia loppuviikosta täysin rinnoin! Ja tuleehan sitä omaa murua ikävä, heti kun torstaina päänsä painaa tyynyyn! Ehkä ne sieltä soittelee päivän kuulumiset tarpeeksi usein!

Olisiko muuten antaa vinkkejä, kuinka sitä mahdollista koti-ikävää sitten laannutetaan, jos illalla tuleekin itku puseroon ja vanhemmat ovat useiden satojen kilometrien päässä? Meillä ei tosiaan ole aikaisemmin vielä oltu näin pitkää pätkää poissa, pisin aika on tainnut olla kuusi tuntia erossa molemmista vanhemmista. Eikä E ole ollut moksiskaan. Mutta illan tullen voi mieli muuttua….