Vuosikertomus kuvin

Nyt kun vuosi elämääni on taas takana päin, voin palata tämän vuoden kohokohtiin kuvien kera.

Muutin tammikuussa uuteen asuntoon. Omakotitalosta kaksioon. Tuparitkin tuli piedettyä ja leivottua sinne vaikka mitä herkkuja. Sillä oli hyvä aloittaa uusi vuosi, kun vanhaan jäi niin paljon ikäviä asioita. Vuoden alussa minulla myöskin oli lyhyenlaiset hiukset.

Mitäs sitten tapahtuikaan…. 

Hankin paljon kivoja vaatteita ja kenkiä. Tässä niistä muutamia suosikkejani:

Tennareita pitää olla… :)

 

Mortisiasta hankittu sotilashenkinen takki. 

Mortisiasta hankittu goottimekko. Älkää välittäkö taustan sotkuista. 

Punainen takki H&M:ltä. Tällä hetkellä toimii myös talvitakkinani kun laittaa alle hupparin tai villakangastakin.

Supergirl paita.

Leivoin hulluna kuppikakkuja. Lisää kuvia löytyy marraskuun postauksestani Kuppikakkugalleria.

Kävimme Särkänniemessä ystäväpariskunnan kanssa. Myös Angry Birds-landia tuli testattua ja nähtiin tottakai delfiinit!

Vuoden ehkä ihanin tapahtuma oli Kiivi-neidin tulo elämäämme. Maailman suloisin fretti! Kyllä pojatkin ovat suloisia, mutta kun toinen on niin pispuinen ja ihana suukottelija.. :) Ainiin ja nykyään pojat ja Kiivi tulevat jo hyvin juttuun. Ensimmäiset neljä kuukautta olivat aika tuskaa, kun yritimme saada näätiä tulemaan keskenään toimeen. Mutta nyt on rauha näätäkodissa. :)

Kävimme myös ekaa kertaa frettinäyttelyssä poikien kanssa! Se oli niiiin jännittävää. Pojat eivät voittaneet mitään, mutta saivat tosi hyvät pisteet! Ja Immu kutsuttiin takaisin väriluokassaan, eli oltiin ihan kiinni palkinnoissa! :) Eikä pojat purreet tuomareita! Äiti on tosi ylpeä!

Näyttelyn tunnelmia!

Sitten osallistuttiinkin 24 tuntia sarjakuvaa tapahtumaan. Sain kaikki 24 sivua tehtyä ja jäi pari tuntia aikaakin deadlinesta. Tarinani oli Äidinvaisto ja sen voi lukea täältä.

Ainiin ja mehän julkaistiin Keski-Suomen Sarjakuvaseuran kanssa meidän toinen julkaisu: Lintukodosta Pohjoiseen, mihin tein Arkkusaari nimisen tarinan.

Sitten vauvakuume alkoikin olla jo todella kova! Lokakuussa lopetin pillereiden syömisen ja marraskuusta lähtien olemme yrittäneet raskautua. 

Ja S muutti virallisesti asumaan luokseni marraskuun alusta. Tosin emme ole nukkuneet kuin pari yötä erillämme tämän vuoden aikana, joten paljoa ei muuttunut.. :)

Tämän kaiken lisäksi:

• Olen virkannut paljon! Ja suunnitellut omaa käsityömallistoa myyntiin. :)
• Aloittanut blogaamisen niin Lilyssä kuin WordPressissä.
• Ollut kahdessa haastattelussa lehteen.
• Saanut älypuhelimen sekä ostanut tabletin.
• Hankkinut ensimmäisen oman television!
• Aloittanut raakaruokkimaan kunnolla frettejäni.
• Kasvattanut hiuksiani, kuva todisteena:

Ainiin.. eilen aloitin pelaamaan WoW:ia (olen joskus sanonut etten KOSKAAN aloita kyseistä peliä…kuinkas sitten kävikään.. vähän niinkuin Nonariina blogissaan ), tosin vieläkään ei ole omaa accounttia, vaan S:n accountti on käytössä. Muistan pelanneeni kyseistä peliä opiskeluaikoina siten, että kaverille raidasin kultaa muiden mentyä baariin. Muistoja muistoja… Olen kyllä aina hieman karsastanut kyseistä peliä, mutta nyt kun siellä on niin suloisia panda-hahmoja, niin en voinut olla aloittamatta! Vielä kun olisi kaksi konetta… :D

Ja siitä päästäänkin tähän päivään.. tai oikeastaan huomiseen, jolloin minusta tulee 26-vuotias. 

Sitä aina kuvitteli, että viimeistään 25-vuotiaana minulla on jo toinen lapsi tulossa, omistusasunto ja ura hyvässä vauhdissa.

Ura on hyvässä vauhdissa kyllä. Olen toimistopäällikkö ja tykkään työstäni, vaikken varmaan siinä tule lopun ikääni olemaankaan. Ehkä vielä toteutan haaveammattini joku päivä. Omistusasunto oli vielä vuosi sitten, samoin auto, mutta toisaalta en ollut onnellinen, joten ollaan menty parempaan suuntaan! 

Koska äiti sai meidät lapset nuorena (20 oli kun minut sai) niin jotenkin kuvitteli aina, että silloin viimeistään pitäisi itsekin alkaa lisääntymään. Tosin nyt pelottaa, pystynkö lapsia edes tuottamaan, kun suvussa on ollut lapsettomuutta, äitikään yrityksistä huolimatta ei kolmatta lasta enää saanut. Tätini oli samoihin aikoihin raskaana kuin äitini, mutta keskenmenon jälkeen häneltä jouduttiin poistamaan kohtu eikä hän näin ollen ole saanut lapsia. Kummilapsia sen sijaan on useita ja uskon heidän olevan onnellisia niinkin. Pidän tätiini ja hänen mieheen paljon yhteyttä, ovathan he minunkin kummeja ja todella tärkeitä hahmoja elämässäni. 

Silti, ehkä nämä tapahtumat ovat kuitenkin iskostaneet mieleeni pelon siitä, että olenko jo liian myöhässä. Entäs jos minun hedelmällinen aikani on jo ohi enkä tulekaan koskaan raskaaksi. Positiivisia ajatuksia, positiivisia ajatuksia.. ajattele kuppikakkuja..  Pitää vain odottaa ja joulun jälkeen voin testata seuraavan kerran onko toiveisiini vastattu.

Ennen kuin tästä postauksesta tulee ihan miljoona sivua, on aika lopettaa! Kiirehdin tapaamaan ystävääni kaupungille ja sitten aloitankin  omalle kummitytölleni joululahjan suunnittelun, kirjoitan hänelle lastensadun ja kuvitan sen.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!