kateudesta vihreä

tumblr_lzvfbs0nj31rq8vdpo3_1280_large.jpg

Kaikki ovat joskus kateellisia, enemmän tai vähemmän. Se kuuluu ihmisen perusluonteeseen ja aina löytyy joku, jolla on asiat paremmin. Miksi on niin vaikeaa olla vain iloinen toisen puolesta? Kateutta on vaikea tunnustaa, varsinkin kadehtimisen kohteelle. Paljastaa olevansa heikko. Kateus pidemmän päälle kuitenkin katkeroittaa, ja pilaa helposti ystävyyssuhteet.

Kyse ei ole miehestä tai materiasta, vaan asiasta, jota olemme ystäväni kanssa tahoillamme jo hyvän aikaa tavoitelleet. Minusta tuntuu, että kuulee puhelimessa äänestäni ja näkee tavatessamme kasvoiltani epäaidot onnittelut ja hymyt. Haluaisin tavata häntä entiseen tapaan, mutta se tuntuu masokismilta. Tottakai onnestaan saa ja pitääkin ystävälle puhua, ja haluaisin vilpittömästi olla läsnä ja hymyillen kuunnella, mutta se on niin pirun vaikeaa. Olen huono ystävä. Tuntuu itsekkäältä.

En halua kuitenkaan haudata ystävyyttämme, joten pakko luottaa ajan parantavaan vaikutukseen. Tiputin tänään peilin lattialle, ja sirpaleidenhan sanotaan tuottavan onnea…

 

(Kuva weheartit.com)

Suhteet Oma elämä Syvällistä
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.