ERITYISHERKKYYDESTÄ

Introvertin lisäksi oon myös erityisherkkä. Suurin osa erityisherkistä onkin introvertteja, mutta kaikki introvertit ei oo erityisherkkiä. Erityisherkkä on suomennos käsitteestä highly sensitive person, eli HSP, jonka on kehittänyt yhdysvaltalainen psykologian tohtori Elaine Aron. Suomeksi herkkyystestin voi tehdä esimerkiksi osoitteessa http://heliheiskanen.fi/test/herkkyystesti/ Testi on alunperin Elaine Aronin laatima. 

Itse kuulin erityisherkkyydestä muutama vuosi sitten yhdeltä ystävältä, sitten luin Elaine Aronin kirjan nimeltä Erityisherkkä ihminen. Tajusin, että oon aika pitkälle just sellainen, miten kirjassa kuvaillaan erityisherkkää ihmistä. 

Erityisherkkänä mietin usein asioita aika syvällisesti. Yleensä tunnen kaiken vahvasti hyvässä ja pahassa, ja välillä kuormitun aisti- ja informaatiokuormasta herkemmin kuin niin sanotusti normaali ihminen. En kuitenkaan valita, tää on vain ominaisuus, joka mun on otettava huomioon. Siksi oonkin opetellut vähän suodattamaan asioita, esimerkiksi en yleensä ikinä katso uutisia, koska niissä on vain enimmäkseen väkivaltaa ja muuta negatiivista. En tee sellaisella tiedolla mitään. Hyvin oon pärjännyt ilmankin, ei kaikkea tarvitsekaan tietää. Elän siis jonkinlaisessa uutispimennossa säästääkseni itseäni turhalta ahdistukselta. 

Erityisherkkyys ei ole sairaus tai diagnoosi. Jos en kuitenkaan yhtään ota sitä huomioon, se voi johtaa kuormittumiseen ja sitä kautta aiheuttaa erilaisia oireita, esimerkiksi migreeniä. 

Erityisherkkyydestä johtuen mulla on vahva empatiakyky, eli pystyn helposti asettumaan toisen ihmisen asemaan. Toki tunnen empatiaa myös eläimiä kohtaan. Joskus tosin oon miettinyt ehkä vähän liikaakin muiden tunteita, enkä siten ole pitänyt tarpeeksi omia puoliani. Tämä johtuu osittain varmaan siitäkin, että toisten tunteet tarttuu muhun helposti. Jos oon esimerkiksi ensin itse iloinen, mutta joku läheinen on pahalla päällä, niin en pysty enää itsekään olemaan iloinen. Sama toki myös toisinpäin, että onneksi se iloisuuskin tarttuu, vaikka itsellä ei niin hyvä fiilis oliskaan. Joten en tietenkään halua itse aiheuttaa kenellekään huonoa mieltä, koska sitten olisin pian itsekin huonolla tuulella. Todella harvoin on onneksi nykyään mitään tarvettakaan sellaiseen. Sekin on jo auttanut, että ylipäätään tiedostan tämän taipumuksen itsessäni. 

Taipumus asioiden syvälliseen pohdintaan ja vahvasti tuntemiseen on toki avuksi varsinkin luovassa tekemisessä, esimerkiksi juuri tässä kirjoittamisessa. 

Jotkut luulee, että herkkyys on heikkouden merkki, mutta ainakaan mun mielestä näin ei todellakaan ole. Päinvastoin. Sehän se vasta heikkoutta on, jos ei yhtään uskalla näyttää herkkää puolta itsestään. On oikeastaan aika rohkeaa myöntää oma herkkyytensä, jos sellainen ominaisuus on. Erityisherkkyyden ei tarvitse antaa kuitenkaan liikaa leimata itseä tai rajoittaa elämää. Joihinkin asioihin on vain pakko sopeutua, oli sitten erityisherkkä tai ei. Itse ainakin ajattelen, että voin tehdä periaatteessa mitä vain haluan, kunhan teen sen niin, että otan itsenikin huomioon. En siis esimerkiksi ajattele, etten voi tehdä tätä tai tuota, koska oon erityisherkkä. 

Vahvasti tunteminen on myös hyvä juttu, mieluummin niin, kuin että ei tuntisi mitään. Sittenhän elämä vasta tylsää olisi. Erityisherkkyys on siis mulle ainakin enemmän mahdollisuus ja tunne-elämän rikastaja kuin rajoite.