Vuoden uhoamisen jälkeen olen vihdoin tehnyt sen, mitä ruokapuheillaan kanssaeläjiä uuvuttavan ihmisen olisi pitänyt tehdä jo aikaa sitten. Ja tässä se nyt on: uutuuttaan hohkaava ruokablogi, ta-daa! Kymmenen vuotta sitten käsissäni ei pysynyt kuin jukurttilusikka ja voiveitsi, mutta ahkera ravintolassasyönti tuotti lopulta tulosta ja aloin vähitellen vaatia enemmän sisältöä ja väriä myös omalta keittiöltäni. Olen pyrkinyt tiivistämään keittiöfilosofiani blogin otsikkoon, sillä kyökissäni kypsyvät edelleen varsin simppelit keitokset. Mutta pääasia, että kypsyvät! Kymmenen vuoden takainen minä paukuttelisi henkseleitään, jos tietäisi.

Tästä vinkkelistä tarkasteltuna ensimmäinen postaukseni ei kenties ole kaikista uskottavin, sillä varsinaisesta keittiövälineiden käytöstä on tällä kertaa vastannut siippani, ruokaan friikahtanut hänkin. Mutta näin maaliskuisena maanantaina toisen valmistama vihermehu maistuu oikeastaan omatekemää paremmalta. Eikä viikon alussa siksi toisekseen mitään mehulingon vahtaamista konstikkaampaa kyökkipuhdetta voisi ihmiseltä odottaakaan. Ohessa simppeli ohje energiaboostiin, joka selättää maanantaiangstin 6-0.

Ainekset:

Varsiselleriä

Pari omenaa

Lehtikaalia

4-5 pienehköä porkkanaa

Puolikas sitruuna

Inkivääriä maun mukaan

Työvaiheet:

 1. Pilko (tai anna muiden pilkkoa…) ainekset sen kokoisiksi, että ne sujahtavat vaivattomasti mehulinkoon.

2. Mehusta.

3. Enjoy!

Mikäli reseptissä mainitaan annoksia valmistuvan ohjeen mukaisesta määrästä kahdelle ruokailijalle, tapaan lisätä kaikkia ainesosia reippaalla otteella tehdessäni ruokaa omassa kahden hengen taloudessani. Tästäkin ohjeesta riittäisi varmasti varsin mainiosti jopa neljälle janoiselle, mikäli juojia olisivat muut kuin me kaksi. Tässä tapauksessa sain hädin tuskin kuvat otettua, kun mehukannu oli jo tyhjä. 

Jos vielä yhdet…

Mehuntekomusiikkina soi: Savagesin Silence Yourself