Terveisiä Koiramäestä
Tänään olikin aurinkoinen päivä. Sovittiin Särkänniemessä työskentelevän kaverin kanssa ilmaislippujen välitystreffit huvipuiston sisäänkäynnille, pakattiin hunajamelonia, banaania, leipää ja sipsiä reppuun ja lähdettiin kohti Koiramäkeä.
Koiramäki oli ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin Korkeasaari, jossa käymistä olimme suunnitelleet keväällä. Yks-vuotta-ja-kolme-kuukautta-vanhalle Nelsonille alue oli juuri sopivan kokoinen ja tarjolla oli erilaisia aktiviteetteja, kuten juuston tekemistä taikahiekasta, keppihevosia ja Koiramäen tilan talo, jonka pirtissä sai leikkiä vanhan ajan keittiössä ja huoneessa rakentaa palikoilla, leikkiä puueläimillä ja työnnellä nukenvaunuja (tai ahtautua niihin itse). Lisäksi sielläkin oli hiekkaa maassa, jota Nelson keräsi käsin löytämäänsä peltiämpäriin. Ooh!
Koiramäki-vierailu oli siinä mielessä meille vanhemmillekin jännittävä, että Nelson ei nukahtanutkaan matkalla sinne, niin kuin oli suunniteltu, vaan porhalsi menemään samoilla silmillä viiteen asti – siis kymmenen tuntia! Meno oli väsymystason mukaista, mutta poika nautti silti (onneksi!) olostaan ja varsinkin elostaan. Väsyneenä ja innostuneena siitä tuli niin vikkelä, ettei kameralla meinannut saada kiinni. Alla olevan kuvan näppäisin niin, että laitoin pojan istumaan, annoin pehmo-oravan toiseen ja kävyn toiseen käteen, ja sanoin, että ”annapa oravalle vähän käpyä”. Juoksin muutaman metrin päähän, laukaisin kerran, ja sitten poika olikin jo tiessään.
Koiramäkeen lähdetään uudestaan heti, kun saadaan ilmaislippuja, koska eihän me mitään rahaa ruveta nyt tämmöiseen tuhlaamaan. (Ei vaan, ruvettaisiin varmaan, jos sitä olisi.) Seuraavaksi lähdetään ehkä kuitenkin tsekkailemaan naapurikuntien kotieläinpihat. Vinkatkaapa, muuten missä Tampereen lähellä sellaisia on!
Muistoksi reissusta saatiin muutama onnistunut valokuva, tosi monta epäonnistunutta (koittakaapa tarkentaa oikeaan paikkaan kirkkaassa auringonpaisteessa aurinkolasit päässä!), hiekkaa vaipassa ja naarmuinen pikku nenä. ”Verta tirskauttava kaatuminen” -tavoite saavutettu, jee!
