Synnytys, osa 2: Avautumista
Astuttiin synnytyspäivystyksen ovista sisään juuri, kun vuorokausi oli kierähtänyt lauantain puolelle. Päivystävä kätilö kysyi raskausviikkoja. Montakohan niitä nyt oli? En osaa ajatella. ”No eilen oli laskettu aika että mitä siitä sitten tulee.”
40+2 niitä oli.
Meidät vietiin äitiyspoliklinikan puolelle huoneeseen, jossa saatiin olla molemmat. Oliskin ollut kammottavaa maata yksin siinä kovalla tutkimuspöydällä ja koittaa kestää supistukset yksin. Kätilö vyötti tutut käyräanturit vatsalle. Sitten kuunneltiin pienen sydämen ääniä. Siellä se sykki. Välillä kovempaa, sitten vauva lepäili, sitten se taas innostui. Minä makasin ja odottelin seuraavaa supistusta ja miestä, joka tuli aina pitämään kädestä, kun supistus tuli.
Käyrillä. Oikeasti mulla oli supistuksia, mutta ne vaan ei piirtyneet.
Käyriä otettiin mielestäni koko ajan. En muista monennenko kerran jälkeen kätilö tuli tekemään sisätutkimusta (kohdunsuu oli auki ehkä juuri ja juuri vaivaiset pari senttiä), mutta tutkimuksen jälkeen, viittä vaille yksi, tunsin allani jotain lämmintä ja märkää. Paljon. ”Nyt valuu jotain”, sanoin.
Lapsivettä!
Siitä tiesin, että nyt jäädään. Me palataan kotiin vauvan kanssa! (Sitten joskus, kunhan kohdunsuuni jaksaa avautua vielä kahdeksan senttiä.) Mies lähetti tekstiviestit vanhemmille: lähdettiin sairaalaan, kaikki hyvin, odotellaan.
Supistusvälit alkoivat jossain vaiheessa pidentyä. Reidet oli hullun kipeet, supistukset veti nekin ihan jökkiin. Sain peräruiskeen (aivan mahtava keksintö) ja lihaskipuruiskeen, jonka avulla sain nukuttua muutaman tunnin. Mies kiikkui keinutuolissa ja kertoi myöhemmin onnistuneensa saamaan itsensä vaakatasoon ja nukkuneensa siinä sitten. Akrobaatti.
Kipulääkkeen teho alkoi heiketä joskus aamuneljän jälkeen. Supisteli. Otettiin käyriä. Nukuin vähän. Käyriä, ehkä. Koko avautumisvaihe synnytyspäivystyksessä oli yhtä käyrää. Käytiin kävelemässä käytävällä, mutta jalat oli niin kipeät supistuksista, että piti palata takaisin huoneeseen. Olisi ehkä pitänyt yrittää olla pystyasennossa, mutta olin ihan tolkuttoman väsynyt, koska olin ollut valveilla perjantaiaamun kello seitsemästä asti. Söin melkein puolet eväsbanaanista. Enempään en pystynyt, kun oli niin paha olo. Jumppapalloilin. Joku hoitajasetä tuli ottamaan musta verta tuntemattomaksi jääneestä syystä – ehkä se silloin sanottiin, mutta nyt muistan vain käyrät.
Muistan kyllä supistuksetkin, tai siis sen, että niitä oli ja ne tuntuivat niin pahalta, että oksensin. Sen jälkeen helpotti.
Sain aamulla uuden lihaskipuruiskeen ja nukuin taas hieman. (Meedio?-) Ystävältä tuli tekstiviesti:
Näin unta että oli vauvan nimiäiset/siunaus/joku tilaisuus ja sen nimi oli Aaro Vlmabnder (en muista tota toista nimee tarkasti mut siinä oli miljoona konsonanttia eikä se ollu oikee nimi!) Ja sitten kävin sen kanssa kaupassa ostamassa karkkia ja se oli koko ajan sylissä eikä missään vaunuissa ja mietin et mulla on varmaan kädet kipeenä aamulla :D
Sanelin miehelle vastauksen:
Aika hauskaa :D Varsinkin kun ollaan just synnyttämässä! Ihan rauhallinen vaihe menossa, ei vielä ponnistella.
Otettiin käyrää, söin omenaa. Kohdunsuu oli edelleen auki vain muutaman sentin. Yhdentoista aikaan aamuvuoron kätilö ehdotti, että kokeilisin TENS-laitetta. Sain käteeni pienen kaukosäätimen, jolla pystyin säätämään sähköimpulssien taajuutta tai voimakkuutta tai jotain, jotka välittyivät kehooni selkään kiinnitettyjen tarralappujen avulla ja auttoivat kehoa tuottamaan endorfiinia. Kätevää.
TENS. Sain myös jossain vaiheessa päälleni sairaalan yöpaidan ja supermukavat verkkoalkkarit.
Tenssittelin muutaman tunnin ja söin välillä vähän. Oksensin, olin käyrillä, vapisin. Sattui. Tanssin miehen kanssa hitaita, roikuin sen olkapäistä.
Kahden aikaan siirryin lämpimään (kuumaan) suihkuun. Siellä seisoin puoli tuntia, en uskaltanut istua sille penkille, kun lapsivesikin oli mennyt ja infektioriski suurempi. (En tajunnut ajatella, että se varmaan putsataan jokaisen suihkun jälkeen.) Kuuma vesi tuntui hyvältä ja rentoutti kipeitä kramppaavia reisiä. Keinuttelin kehoa ja hengitin syvään. Lauloin Hiljaista tienoota, siinä on jotenkin rentouttavan laaja skaala.
Vaikka suihku tuntuikin tosi hyvältä, jaksoin olla päivystyksessä enää hetken, sillä supistuskivut alkoivat olla liian kovia. TENSkään ei tuntunut enää auttavan. Synnytyspäivystyksessä oli oltu jo 15 tuntia.
Halusin synnytysosastolle.
Tulossa inhottavaa ilokaasupöhnää ja ihanaa epiduraalia synnytyskertomuksen kolmososassa.