Ajatuksia unikoulusta

Meidän hittiunikoulun tulokset kestivät muutaman yön blogipostauksen jälkeen. Sitten tuli alamäkeä, jossain vaiheessa taas ylämäkeä, viisi imetyskertaa yössä, sitten taas ei yhtään. Joulun aikaan vietimme viikon vanhempieni luona, ja sen aikana Nelson nukkui hyvin levottomasti, itki ja söi paljon öisin. Muutamana yönä muistan imettäneeni poikaa ensimmäisen kerran vasta kuuden aikaan aamulla – tosin minulla ei ole minkäänlaisia muistikuvia, miten lapsi on yön aikana ilmestynyt viereeni nukkumaan. Olen tosi hyvä nukahtamaan.

Ainakin Papris ja Tamsin ovat kirjoittaneet onnistuneesta unikoulusta. Aina tällaisia ”ah, nukuin kymmenen tuntia putkeen” -tekstejä lukiessani minussakin herää taas unikouluinnostus: kyllä se toimii hei, kun vaan pysyy päätöksessään!

Päivisin on helppo innostua. Yölläkin – nukkumisesta. Kun Nelson alkaa itkeä ensimmäistä kertaa joskus kahdentoista ja yhden välissä, haen sen viereeni sänkyyn ja annan tissiä, jos huuto ei lopu minuutissa. Sitten me nukutaan vierekkäin koko yö, ja aamulla muistelen, että joo, kyllä se välillä söi. Harvoin minulla on mitään käsitystä, kuinka usein ja kauanko. (Paitsi että viime öinä kuudesta eteenpäin Nelson on ollut tissillä koko ajan.)

Hyvä puoli yötissittelyssä ja vierekkäin nukkumisessa on se, että olen aamulla virkeä. Jos olen valvonut pojan kanssa monta tuntia yöllä ja yrittänyt saada sitä rauhoittamaan muulla kuin tissillä, olen aamulla (ja päivällä ja illalla) ihan rätti. Ehkä me voidaan tehdä näin, jos tämä kerran meille sopii?

Toisaalta olisi mahtavaa, jos poika nukkuisi yönsä heräämättä. Jotenkin minusta tuntuu, että se olisi Nelsonillekin hyväksi, koska olisi se minullekin hyväksi. Toisaalta Nelson on 10-kuinen vauva, minä taas 23-vuotias aikuinen, joten meidän uni on varmaan kaikin puolin aivan erilaista. On ihan normaalia, että vauva heräilee öisin ja että hän tarvitsee äitiä lohduttajaksi. Joskus isäkin käy. Toisaalta olisi kiinnostavaa herätä yöunilta ensimmäistä kertaa vasta aamulla. Toisaalta lapsellani saattaa olla nälkä. Se konttaa, kiipeilee ja tanssii niin hirveästi, että ehkä tarvitseekin energiaa enemmän.

Juttelin äitini kanssa. Hän kertoi, että ei ollut neljän lapsensa kanssa koskaan erikseen lopettanut yösyöttöjä – kun imetys loppuu, se loppuu samaan aikaan päivällä ja yöllä. Kuulostaa kivalta, tavallaan yhdeltä tosi hyvältä vaihtoehdolta vauvankin takia. Minun ei tarvitse kuunnella tissinkaipuuitkuraivareita, ja Nelsonin ei tarvitse ihmetellä, miksi äiti on niin epäjohdonmukainen noiden tissiensä kanssa.