Asukuvaviikko, päivä 3
Tämä asukuvaviikko todella vaikuttaa minuun. Aamulla mietin ihan oikeasti, että mitä sitä laittaisi päälleen, että kehtaa sitten näyttää sen kaikille netissä. Käteni kouraisi vaatekaapista, öh, useita vuosia sitten Radiokirppikseltä parilla eurolla ostetun H&M:n eläinpaidan, jossa on aivan ihana sadunomainen printti. T-paita oli M-kokoa, joten kavensin sen ihan omin pikku kätösin ja äidin vanhoin ompelukonein vähän istuvammaksi. Olen sen verran kokematon ompelija, että vasen sauma jäi naureskelemaan ihan vain muistutukseksi.
Päätin: tänään on hamepäivä. Vetäisin jalkaani ihanan epäpuristavat H&M:n mamaleggingsit ja päälle vielä pitkät mustat villasukat. Sitten tajusin, että eihän mulla ole mitään hametta paitsi yksi ihana harmaa villainen, joka ei kuitenkaan sopinut asuun. Nelson kiljahteli olohuoneessa varsin uhkaavasti, joten hameongelma sai jäädä ja puin sitten ihan vaan farkut.
Ja tältä mä sit näytin kun lähdin ystävättäreni kanssa jätskille:
Tai oikeastaan kuva on otettu puoli tuntia ennen lähtöä, koska otin niitä tietenkin kymmenen, että tulisi varmasti hyvä, ja sitten piti vielä pyytää mies ottamaan lähikuva printistä ja kerätä todistusaineistoa ompelutaidoistani. Mutta tältä mä näytin.
Ihanaihana mutta vähän liian iso eläinpaita (vai pusero?), ostettu tosiaan sieltä kirpputorilta ja taas varmaan vuonna 2009.
Alennusfarkut Seppälästä. Ostin vuosi sitten, kun farkut alkoivat käydä pieniksi vatsan kohdalta. Nyt on sopivat.
Takki kirpputorilta, taitaa olla H&M:n, 4,50€. Tähän ostokseen liittyykin vähän jännitystä – olin seitsemännellä kuulla raskaana enkä todellakaan tiennyt, miten takki istuisi sitten keväällä kun tulisi kevättakin käyttöaika. (Eikä oikein tullutkaan, kun tuli heti kesä.) Ilmeisesti tiesin mitä tein, koska takki istuu.
Ja sit taas ne siskon vanhat kengät.
Tukka oli likainen joten laitoin sen noin. Pitäisi pitää sitä enemmän kiinni, niin ei tarvitsisi koko ajan nyhtää sitä pois vauvan töhnäisestä kädestä.
Niin ja sit vielä tollaset kivat aurinkolasit, jotain viiskymppiä, Silmäasema.
Ja se jäätelö. Kerran söin pistaasijäätelöä Portugalissa ja se oli yksi parhaista asioista joita olen suuhuni laittanut. Sitten söin pistaasijäätelöä Suomessa ja koin karvaan pettymyksen: Ingmanin käyttämä pistaasilajike olikin manteli. Onneksi Minetti pelasti tänään suomalaisen pistaasijäätelön maineen. Auringossa nautittuna se maistui todella hyvältä.