Kaapo on yksi Nelsonin suosikkisarjoista. Sitä onkin ollut kiva antaa katsella – yksi jakso kestää sopivasti sen aikaa, että ehtii tekemään jotain kriittisen tärkeää (tai jos ei vaan just nyt jaksa). Kaapossa tuntuisi myös olevan jo aika pienelle jotakin ymmärrettävää. Kaapon vanhemmat ja kertoja sanoittavat 4-vuotiaan kaljupään tunteita ja Kaapo oppii käyttäytymään. Mutta on yksi […]

Vuosi vaihtui. Ei sittenkään muuttoa. Tampereella oli jo päivähoitopaikka, mutta koska asuntoa ei ollut näkyvissä, haimme – ja saimme! – pikapaikkaa täältä väliaikaisesta kotikunnasta. Olin huolissani Nelsonin sopeutumisesta päiväkotiin lähinnä siltä osin, että poika tuntisi olonsa avuttomaksi ilman vanhempiaan. Siksi Nelsonin tutustumisjakso päiväkotiin isin kanssa oli neljä päivää. (Onko se pitkä aika? Kuinka monta tutustumispäivää […]

Seison lähes neljänsadan ihmisen kanssa Tampereen Plevnan ykkössalissa punaisten penkkirivien välissä. Lyömme käsiämme yhteen. Kasvoilla loistaa innokkaita hymyjä täynnä intoa ja ihastusta. Olemme juuri nähneet Suomen ensimmäisen joukkorahoitetun elokuvan. 1.8.2012 Juho Leppänen starttasi vanhan postipakun Tampereella. Päämääränä oli Kathmandu, Nepal, muun muassa prostituoituina toimineille naisille tarkoitettu turvakoti Princess Beads, jonka asukkaat tekevät koruja saadakseen tuloja […]

Tänään oli miehen nukutusvuoro. Parin kirjan ja unilaulun jälkeen Nelson pyöri ja hyöri sängyssään, pussaili (raivoisasti hampaita yhteen purren) nalleaan ja nousi pyllynpyyhkimisasentoon (jalat ja pää patjaan ja polvet suoriksi, tiedättehän). Muumi-tyynyliinaa piti selostaa: mamma pappa, tähti. Mamma pappa. Isi äiti nonni isi pappa mummi kukki pappa totta muuvi paapo, jatkui nimiluettelo. Tätte isi hau […]

Meillä on aika paljon pelejä, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi. Usein toivoo, että olisi jotakin nopeaa, kevyttä, sopivan strategista ja haastavaa, jossa pitäisi olla tilaa käyttää luovuutta – jotain Cluedon, shakin, Menolipun ja Aliaksen risteytystä, ehkä. Ehdotin tänään lämpimien voileipien särpimeksi jotain yhteistä ajanvietettä, vaikka Arvaa kukaa kahdella kortilla. Se on mukavan haastavaa, mutta vähän mekaanista. […]

Huomasin juuri hm:n kuukausi sitten jättämän kommentin. Jostain syystä minulla on aikaa kirjoittaa blogia, joten nyt seuraa vastaus hm:n kommenttiin. miksi muutitte vanhempiesi luokse? ettekö löytäneet asuntoa? en vain itse osaisi ajatell missään tapauksessa tekeväni samaa vaikka perheeni rakas onkin. Olimme jo aiemmin suunnitelleet, että jatkaisin tänä syksynä opintojani ja tekisin aineenopettajan pedagogiset opinnot. Mies […]

Elokuun viimeisenä viikonloppuna lastasimme irtaimen omaisuutemme muuttoautoon ja siirsimme tavaramme vanhempieni luokse. Mies jäi Nelsonin kanssa kotiin ja minä palasin koulun penkille. Tai oikeastaan liitutaululle. Siksi en ole kertonut teille mitään. Nyt kerron vähän: 1. Mieheni on nero. Kolmen kesäkuukauden aikana pottaosumasaldo oli ehkä 3. Nyt normaaleina arkipäivinä saattaa kuulemma mennä vain jotain viisi vaippaa, […]

Kyllä, tämänkin päälle voi kiivetä. Jopa seisomaan.

Nelson osoittelee kukkia kirjasta. Kakka, kakka, kakka, kakka. Katselemme maatilan eläinten kuvia. ”Mitäs kukko sanoo?” kysyn ja odotan vastaukseksi tuu:ta. Mutta sieltä tuleekin: Kukko! Nelson koputtelee hiekkamuottia hiekkalaation reunaan. Kakku, kakku, kakku, kakku. Puistossa kurkistellaan puisen penkin takaa toisiamme. Kukkuu! Kukkuu! Nelson hihkuu Kukkokiekuu! Nyt on siis k hallussa! Äiti ja isikin ovat päivä päivältä […]

Kolmas hääpäivä. Mitä tehdään? Näsinneulaan romanttiselle viiden ruokalajin illalliselle? Hääpäiväristeilylle luksussviittiin? Ei, vaan rannalle KAKSIN, pizzeriaan KAKSIN, kolmituntinen leffa KAKSIN. Koska voidaan.   Lauantaiaamupäivänä Nelson nökötti turvaistuimessaan isovanhempiensa välissä pakettiauton kyydissä, eikä edes huomannut, että vilkutimme. Sinne meni lapsi, ensimmäistä kertaa yöksi yksin mummolaan. Meillähän ei ole hirveästi rahaa ja harvoin aikaa tehdä mitään kunnolla […]