Ensimmäinen sana?

Tilanne: Olemme koko perheen voimin iltapalalla. Nelson saa puuroa, isi ja äiti sanovat, että nam nam onko hyvää nam nam hyvää puuroa. Nelson sanoo nam nam (ja näyttää tosi onnelliselta). Olemme tietenkin kunnon vanhempien lailla aivan ällistyneitä lapsemme suuren nerouden edessä. Sanoko se nam nam? Toisto ei ollut mikään sattuma, sillä nam nam (tai nan nan tai ham ham) kuului pojan suusta useamman kerran iltapalan aikana.

Onko nam nam siis Nelsonin ensimmäinen sana? Järkeilin, että ei, koska ensimmäisellä sanalla pitää olla jokin kommunikatiivinen merkitys. Pelkkä toisto ei siis riitä.

Toisin sanoen en halua, että lapseni ensimmäinen sana on nam nam. Äiti tai pissahätä sen sijaan sopisi vallan mainiosti. Mutta hei, eihän se ollut kuin vain toistoa!

Paitsi sitten kävi niin, että mieheni oli Nelsonin kanssa kaksin kotona. Nelson puuhaili omiaan, ja konttasi sitten keittiön ovelle, katsoi sohvalla istuvaa isää ja sanoi: ”Äääääää!”

”Onks sun nälkä?” isä kysyi.

”Mam mam”, vastasi vauva, ja pääsi syömään.