Haaste: Jääkaapissani nyt

Joku keksi taas ihan älyttömän haasteen: Miltä teidän jääkaapissa näyttää nyt? – Hei hauskaa! Mä kerron heti!

Ensinnäkin mainittakoon, että vaikka kaikenlaista meidän jääkaapista löytyykin, niin valoa siellä ei ole. Tunnistin on jotenkin hajonnut, ja valon saa päälle painamalla tuosta lärpäkkeestä tuolla ylhäällä. Kätevää, ei tarvitse kuluttaa turhaa sähköä, jos keittiössä on jo valo!

Ylähylly on yllätyshylly. Takaosasta löytyy yleensä kaikkea pientä pilaantunutta. Tällä hetkellä siellä taitaa olla kaksi kuukautta sitten survottuja mansikoita ja kuukausi sitten avattu vaniljakastikepurkki. Sitten siellä on puolukkahilloa ja viime vuonna ostettua luumuhilloa, sehän nyt säilyy ikuisesti. Jossain siellä on myös tuoretta inkivääriä. Etualalla on munia – niitä on meillä aina – miehen eiliset kebabsalaatit ja broilerinjauhelihaa – uutuus meillä. Ajattelin tehdä siitä jotain Nelsonille.

Jääkapissa pitää aina olla tuorepuristettua God Morgon -appelsiinitäysmehua ja kevytmaitoa. Niitä pitää ostaa kerralla molempia neljä litraa, jotta kauppaan ei tarvitse taas heti lähteä. Mies tykkää juoda maitoa tuopista ja itsellänikin menee helposti puoli litraa tuoremehua aamupalalla. Muulloin en sitä viitsikään juoda, ettei taas kohta tarvitse lähteä mehuostoksille.

God Morgonit ovat kuvassa piilossa Gefilus-mehun takana. Se on jotain appelsiini-mangomehua, ihan hyvää. Keltaisessa Pikku Myy -kulhossa on Nelsonin iltapuuro – keitän (mikrossa) aina aamulla aamu- ja ilta-annoksen yhtä aikaa. Oltermannia meillä on myös aina. Itse en ole niin juuston perään, vaikka syönkin sitä aina leivän päällä kun sitä kerran on, mutta meillä mies tavallaan vaatii, että juustoa on aina oltava, ja sen on oltava sitten Oltermannia. Ei haittaa, tykkään siitä itsekin eniten, koska meillä oli sitä kotona aina.

Välihyllyllä on ehkä perunamuusikökkö säilöttynä Pentikin kulhoon, savustettua perhekalkkunaa, Oivariinia ja – ah – eiliset falafelannoksen jämät. Ja ehkä kebabbiakin. Takana pari chilipaprikaa ja lössööntynyttä tilliä.

Vesimeloni – teen heräteostokseni yleensä kaupan hedelmäosastolla. 700 grammaa jauhelihaa, josta aion tehdä omenaista kaali-jauhelihawokkia. Miehen maitotuoppi. Sitä pitää säilyttää jääkaapissa, jotta maito pysyy kylmänä.

Vihanneslokeroista löytyy perunaa, porkkanaa, parsakaalia, kukkakaalia, jäävuorisalaattia ja kaali. Juureksista ja parsakaalista on tullut jääkaapin vakkarivarustusta, kun Nelson on alkanut syödä kiinteitä ruokia. Kaalia laitan siihen wokkiin.

 

Sitten ovi: ylähyllyllä leivontamargariinia. Välihyllyillä sinappia (käytetään vain harvoin kokattuun uunimakkaraan tai kermaviilikastikkeeseen), sitruunamehutiivistettä (onkohan jo vanhaa), parmesaania ja aurinkokuivattuja tomaatteja. Tämän hyllyn tarvikkeita käytetään aika harvoin. Siksi meillä on niitä aina.

Seuraavalla hyllyllä ranskalaista salaatinkastiketta, barbeque-kastiketta, kartanon salaatinkastiketta, rypsiöljyä (käytetään meillä vain leivonnassa), soijakastiketta, avattu HIPP- lasten jogurtti-marjasose (hyvää!) ja (tänään!) avattu ruokakermapurkki.

Rainbow’n AB- maustamatonta jogurttia. Olen tähän mennessä taloutemme ainoa jogurtinsyöjä, ja liian laiska sellainen: tämänkin purkin parasta ennen -päiväys on 6.11.2013. Miksi aina käy näin? Sitten sitä maitoa ja tuorepuristettua appelsiinimehua, ketsuppia ja Coca-Colaa. Joo, kokistakin meillä on (valitettavasti) tosi usein. Mieheni toinen suosikki, jota se kantaa Citymarketista neljä pulloa kerrallaan, koska siinä on niin hyvä litrahinta. Ja niinhän onkin ja olen kyllä ihan samaa meiltä, että hyvällä litrahinnalla sitä ostaa pitää. Se on toisaalta vähän tyhmää, koska sitten kokista tulee juotua enemmän. Jos olisi ostanut sen yhden pullon, olisi mennyt vähemmän rahaa ja ollut ainakin melkein yhtä onnellinen.

 

Kurkkua ja tomaattia meillä säilytetään kätevästi leikkuulaudoilla. Niitä leikataan joka päivä salaattiin, ja Nelsonille tehdään vielä lisäksi kurkkulohkoja. Vauvalle avattua banaaniakin säilytetään siinä, missä sitä leikattiin. Kyllä se siitä johonkin katoaa…

Tomaatin takana on kori, jossa säilytetään sipulia, kurkkua, tomaatteja, paprikaa ja valkosipulia. Koriin eksyy usein myös karkki- ja sipsipusseja, joita meidän taloudessa ei onneksi hirveästi pyöri. Kurkku ja tomaatti ovat jokapäiväisen salaattimme raaka-aineita, ja muuta (paitsi sitä jääkaapin vihanneslokerosta löytyvää jäävuorisalaattia) ei sitten laitetakaan. Joskus joku innostuu avaamaan ananastölkin tai viipaloimaan pari punasipulirengasta kyytiin. Sipulia ja valkosipulia käytän ruuan maustamiseen, ja ne ovat mielestäni aivan ehdottomat ainesosat ruuanlaitossa. Rakastan sipuleita.

Leipälaatikossa ei oikeasti ole leipää, paitsi ehkä pari kuivaa kannikkaa. Leivät on meillä pakkasessa, josta ne saa sitten sulatettua tuoreiksi, eikä tarvitse imeskellä korppuja.

 

Meillä syödään hedelmiä vähän kausittain. Joskus niitä kuluu jatkuvalla syötöllä (heh heh), toisinaan omenat jäävät nahistumaan moneksi kuukaudeksi. Hedelmät säilytetään hedelmävadilla, jotta ne ovat näkösällä ja siis potentiaalisesti matkalla jonkun eväiksi, melonit tosin ovat siellä jääkaapissa. Tässä on joskus oikein näyttävä asetelma, johon kuuluu myös tuore ananas. Nyt vadilla on tällainen röykkiö. Pohjalla on pari Royal Gala -omenaa – ne olivat joskus lemppareitani, kunnes maistoin luomu- Royal Galaa – ja muutama appelsiini. Fyffes-banaania ja avokadopussi, ja kirsikkana kakun päällä satsumia muovipussissa. Tästähän saisi maalattua upean asetelman, anyone?

Taustalla muovipussissa kaksi banaania, joita kukaan ei syönyt. Pian ne päätyvät biojätteiden joukkoon.

 

Ja onhan meillä vielä muitakin kaappeja! Täällä on kahvia – mies nautiskelee useamman kupillisen Presidenttiä päivässä – voileipäkeksejä, hapankorppua, purkkiananasta, Nelsonin hedelmä- ym. soseita, (tarpeettomaksi jäänyttä) äidinmaidonkorviketta, Punnitse & säästän mysliä; kuivattuja hedelmiä, Nelsonin kaurapuurohiutaleet, omat neljän viljan puurohiutaleeni, risotto-, puuro-, jasmiini- ja tummaa riisiä (pitäisi ostaa vielä pitkäjyväistä), punaviini-, valkoviini- ja omenaviinietikkaa, täysjyvänuudeleita (siihen wokkiin!), liian monta eri pastalaatua. Ja tuossa säilykepurkissa on varmaan tonnikalaa, pahan päivän varalle. Ja Virosta viime kesänä ostettu matkamuisto, tomaattipussikeitto.

 

Täällä on leivontakamaa kuten vehnä- ja vähän muitakin jauhoja, hunajaa, suolaa, palasokeria vieraita varten; laaja teevalikoima, vaikkei tarvitsisi kuin tuota vihreää päärynäteetä; pinjan- ja seesaminsiemeniä, ehkä manteleita, pieni pussi raakasuklaata ja ylimmällä hyllyllä siirappia piparkakkutaikinaa varten.

 

Ja löytyy meiltä vielä tämmöinen kaappi, jonka yhdellä hyllyllä on elintarvikkeita. Herkkuja ja niitä, jotka ovat liian korkeita muille hyllyille: riisimuroja, oliiviöljyä, tummaa suklaata, tortilloita. Etikkaa lähinnä kotitaloustarpeisiin (tämän voisi siirtää siivouskaappiin). Taka-alalla viimejouluisia konvehteja (saatiin niitä ihan liikaa), tortillasipsejä ja sitten jotain superkaakaota, jota sain viime vuonna mieheltäni synttärilahjaksi. Muistan sanan maca ja että paketissa luki jotain Montezumasta. Maku oli outo (tuli mieleen intiaanin hiki…), mutta ehkä siihen tottuisi, jos vähän harjoittelisi. Ehkä maistan sitä taas joku päivä. Tällä kaapilla käyn silloin, kun iskee makeanhimo ja on pakko saada jotain hyvää. Aina on nimittäin jämäkonvehteja.

 

Tätä meillä syödään (tai ainakin säilytetään kaapeissa). Entäs teillä?