Höröm löröm pakkoblogatakoskaehdin
Milloin te muut äidit oikein ehditte blogata? Itse olen jotenkin jatkuvasti menossa, Nelson kielletyissä puuhissa tai paikoissa tai muuten vain en jaksa – milloin tässä pitäisi ehtiä? Nytkin uhraan kallista yöuniaikaani, vaikkakin siksi, kun söin satsuman enkä voi pestä hampaitani heti sen jälkeen.
Saattaa kylläkin olla niin, että tämä yö nukutaan paremmin. Yöuni on ollut enemmän tai vähemmän häiriintynyttä viime aikoina, mutta nytpä Nelsonille puhkesi kaksi hammasta! Alaleuan etuhampaat saivat kaverin oikealle puolelleen, ja yläleukaan puhkesi ensimmäinen hammas, hauskasti se toinen etuhammas sen varsinaisen vasemman etuhampaan viereen. Toisaalta eilen Nelson oppi istumaan itse (siis punkemaan itsensä istuma-asentoon lattialla) ja tänään otti ensimmäisen konttausaskeleen (ja päätti sitten, että ryömien parempi) ja – jukra – nousi pinnasängyn päätyä vasten seisomaan, joten hienoista levottomuutta saattaa silti olla ohjelmassa.
Tässä pari kuvaa, aiheena sormiruokailu:
En keksi enää muuta. Sun pääs on puuta. Plim plom. Halusin vaan ettei mun blogilokakuu oo ihan tyhjä.