Imetyksen paluu

1-vuotiaana lapsi taantuu taas tissittelemään.

Kuukausi sitten hammastarkastuksessa todettiin, että molemmat yläposkihampaat, varsinkin oikeanpuoleinen, ovat puhkeamassa. Siellä oikealla pilkottaakin jo kruunu. Tänään bongasin pikkuisen hammaskruunun sakaroita myös vasemmalta alhaalta. Ai niin, ja aftan läheltä huulia. Jes.

Voitte arvata, että ruoka ei maistu, kiukkua riittää ja panadoolia kuluu. Nelson roikkuu tissillä niin ahkerasti, että tuntuu taas, kuin olisin kuukauden vanhan vauvan äiti (eli maitoautomaatti). Paitsi että maitoa ei tule enää yhtä runsaasti kuin vuosi sitten, joten Nelson vaan imeskelee tissiä. Olen yllättynyt, ettei ole tarvinnut hakea Lansinohia kaupasta.

Koska en jaksa kuunnella kitinää – miten stressaavaa se voikaan olla! – annan tissiä. Ja luovun samalla vapaudestani. En voi edes käyttää läppäriä tai tablettia samalla, koska 1-vuotias kiinnostuu siitä välittömästi. Vähän salaa joskus yritän, mutta kaiken tekeminen samalla on niin vaikeaa, kun on yksi pyörivä ja hyörivä tissiapina roikkumassa rinnassa. Oh, mutta hei, onneksi sentään vain yksi!

Voisko joku kertoa, että tämä on pian ohi?

Ja että mitä teen niille siemenille?