K.

Nelson osoittelee kukkia kirjasta. Kakka, kakka, kakka, kakka.

Katselemme maatilan eläinten kuvia. ”Mitäs kukko sanoo?” kysyn ja odotan vastaukseksi tuu:ta. Mutta sieltä tuleekin: Kukko!

Nelson koputtelee hiekkamuottia hiekkalaation reunaan. Kakku, kakku, kakku, kakku.

Puistossa kurkistellaan puisen penkin takaa toisiamme. Kukkuu! Kukkuu! Nelson hihkuu

Kukkokiekuu!

Nyt on siis k hallussa! Äiti ja isikin ovat päivä päivältä selkeämpiä. Ihanaa, mun lapseni puhuu!