Kaapo opettaa – haukkumaan muita

Kaapo on yksi Nelsonin suosikkisarjoista. Sitä onkin ollut kiva antaa katsella – yksi jakso kestää sopivasti sen aikaa, että ehtii tekemään jotain kriittisen tärkeää (tai jos ei vaan just nyt jaksa). Kaapossa tuntuisi myös olevan jo aika pienelle jotakin ymmärrettävää. Kaapon vanhemmat ja kertoja sanoittavat 4-vuotiaan kaljupään tunteita ja Kaapo oppii käyttäytymään.

Mutta on yksi jakso, jota ihan pienen lapsen ei pidä antaa katsoa: Areenassa olevan tuotantokauden jakso 19 ja sen episodi Kaapo puhuu rumia. Siinä Kaapo ja Leo oppivat isommalta pojalta sanan ”tyhmä” – ”tyhmät linnut” ovat aina tiellä rullalautaillessa. Pojat sijoittavat sanan taitavasti toiseenkin tilanteeseen: ”Lenita on tyhmä!” he rallattavat, kun Lenita tulee leikkimään heidän kanssaan puistossa.

Tietenkin Kaapon äiti puhuttelee Kaapoa ja Kaapo pyytää Lenitalta anteeksi ja oppii, ettei ketään saa sanoa tyhmäksi.

Mutta kaksivuotiaspa ei käsitä vielä noin abstraktia opetusta. Niinpä meidän ruokapöydässä välillä raikaa ”Lenita on tyhmä! Lenita on tyhmä!”

Toisen ihmisen haukkuminen on tuntemusteni mukaan jotain aivan ultimaattisen tökeröä ja alhaista. Nelsoninkin rallatellessa pyhä viha kiehahtaa sisuksissa saman tien. Aluksi sanoinkin Nelsonille hyvin kovasti, että tuollaista ei puhuta – mutta ei tuon ikäinen lapsi vielä vain ymmärrä. Siispä emme ole kuulevinammekaan, kun ”Lenita on tyhmä!” alkaa, ja toivomme, että se kohta unohtuu.

Jos ei unohdu, vuoden päästä alkaa tapakasvatus ja poisopettaminen. Minun lapseni ei hauku ketään.