Kevyt raskaus
Tuntuu niin etuoikeutetulta. Ikäiseni odottajat valittelevat supistuksia ja liitoskipuja, mutta minulla ei ole mitään käsitystä (raskausviikolla 36), miltä ne edes tuntuvat. Raskauteni on ollut helppo.
On mulla kuitenkin jotain oireita ollut painonnousun ja vatsan kasvun lisäksi. Esimerkiksi 5. viikolla alkanut järkyttävä pahoinvointi, joka kesti ehkä kuukauden. Paitsi että ei se niin järkyttävää pahoinvointia voinut olla, kun en koskaan edes oksentanut. Pahalta tuntui silti! Samaan aikaan olin toisinaan väsynyt, mihin ruokahaluttomuus ehkä saattoi vaikuttaa.
Alkuraskauden aamuina mulla oli pikkuinen kova pallo jossain alavatsan paikkeilla. Ilmeisesti se oli supistuksia harjoitteleva kohtu, mutta en ole ihan varma, kun ei neuvolantätikään osannut sanoa. Kaikki on kuitenkin ollut kunnossa koko ajan, joten mitään vaarallista se ei ainakaan ollut.
Löysin tästä kuvankin! 16+0.
Verikin oheni. Neuvolakäynnillä 20. viikon paikkeilla mitattiin hemoglobiiniarvoksi 107 g/l. Ei ihme, että oli ”vähän väsyttänyt”. Sain rautakuurin ja vetelin sitten 100 mg rautaa Obsidanin kapseleina päivittäin kolmen kuukauden ajan, kunnes eilen tuli lupa lopettaa – hemoglobiini oli noussut 135:een!
Vuodenvaihteen jälkeen, joskus viikolla 30, alkoi vaivata käsien puutuminen. Pelästyin ensin, että nyt on jotain oikeasti vialla ja että sormistani loppuu pikku hiljaa tunto enkä enää pysty soittamaan mitään. Sitten kävin täällä internetissä ja luin jostain Vauva-sivuston keskustelupalstalta, että ihan sama juttu on monella muulla, eikä se ole vaarallista. Oikean käden sormet ovat nyt päistä jatkuvasti puutuneina, mikä rajoittaa elämääni lähinnä pistekirjoituksen lukemisen alueella. Eli ei mitenkään.
Seuraavaksi aloin oireilla muutama viikko sitten, kun en saanutkaan nukuttua enää yhtä hyvin kuin ennen. Univaikeuksista ei kyllä voida puhua – viime yönä vetelin kymmenen tuntia unta parilla asennonvaihdoksella ja yhdellä vessakäynnillä. Yölliset vessareissutkin alkoivat vasta joskus viimeviikolla.
Ai, niin, ja ne vähemmän ruumiilliset oireet. Alkuraskaudessa mielialat (kuulemma) vaihtelivat tavallista enemmän ja tunteet olivat jokseenkin suurempia. Ah, niitä itkukohtauksia! Ja sitten tykkäsin syödä hedelmiä. Ja salmiakkia, mutta henkilökohtainen ravintopoliisini rajoitti annosmääriä, vaikka verenpaineet on olleet oikein hyvät.
Mutta liitoskipuja, raskausarpia, löystyneitä lonkkia, finnejä tai unettomia öitä ei ole ollut. Raskaus on kohdellut mua nätisti, mistä oon ollut tosi kiitollinen.
Siivousvimmaakaan en valitettavasti ole saanut. Se ois ehkä ollut toivottavin raskausoire.