Kun sanat valvottaa

Tänään oli miehen nukutusvuoro. Parin kirjan ja unilaulun jälkeen Nelson pyöri ja hyöri sängyssään, pussaili (raivoisasti hampaita yhteen purren) nalleaan ja nousi pyllynpyyhkimisasentoon (jalat ja pää patjaan ja polvet suoriksi, tiedättehän). Muumi-tyynyliinaa piti selostaa: mamma pappa, tähti. Mamma pappa.

Isi äiti nonni isi pappa mummi kukki pappa totta muuvi paapo, jatkui nimiluettelo. Tätte isi hau muu, kuu tähti kakka poppa pappa kitta tooto.

Isii, Nelson huuteli pinnojen välistä. Isi on tässä, isä sanoi, Nelson menee nukkumaan. Isi täzzä, Nelson totesi.

Ja jatkoi listaa: kitta hau muu pappa isi nonni äiti poppa meuu pali autta kaakka, isi äiti pappa.

Tässä, isi, Nelson kysyi ja nousi kurkkaamaan laidan yli. Isi on tässä, isä vastasi ja silitteli selkää. Hyvä. Isi, tässä.

Äiti yski työhuoneessa.

Äiti, yhkii, Nelson huomasi.

Päivän sanat lueteltuaan poika viimein nukahti.