Mitäs sille Nelsonille kuuluu?

Nelson on nyt 14 kuukautta vanha. Ensimmäisen ikävuoden jälkeen opitut taidot ovat olleet vähän erilaisia vauvataitoihin verrattuna: Nelson on oppinut muun muassa kaivamaan nenäänsä, näyttämään kieltään ja viimeisempänä kiipeämään tuolille. Vauvasta on tullut pikkupoika, joka höpsöttelee kylvyssä ja tarjoaa koiralle syötäväksi kiviä. Syö niitä itsekin joskus, samoin käpyjä maistelee.

Nelson oli viime lauantain hoidossa mummolassa. Se on paras paikka, koska siellä on iso piha, jossa riittää hommia, tärkeitä, tärkeitä hommia.

Nurmikonleikkuuta enon kanssa.

 

Rikkaruohon kitkemistä muhvin (kyllä, siksi hän itsensä nimitti) kanssa.

 

Kivihommia ihan yksikseen.
 

1. Nouse ensimmäiselle portaalle lapio ja kuppi mukanasi.
2. Heitä lapio ja kuppi maahan.
3. Hae ja toista mielellään vähintään kymmenen kertaa.

 

Minusta kaikkein hienointa oli, että Nelson pärjäsi isovanhempien kanssa kokonaisen päivän, päiväunilta yöunille asti. Tulin kotiin (siis siihen kotiin, jossa vanhempani asuvat) vasta, kun Nelson oli nukkumassa, joten poika oli käytännössä tai teoriassa yökylässä ensimmäistä kertaa. Aamulla nähtiin, mutta silloinkin roolini jäi sängystänostajaan ja hampaidenpesijään – tissiä tarvittiin vasta joskus päivällä. Ehdin jo ajatella, että tässäkö tämä imetys nyt oli. Kotiin palattuamme poika otti kyllä heti luulot pois käymällä illan aikana tissillä kolme kertaa .