Nahkahäät eli vuorokausi kahdestaan

Kolmas hääpäivä. Mitä tehdään?

Näsinneulaan romanttiselle viiden ruokalajin illalliselle? Hääpäiväristeilylle luksussviittiin?

Ei, vaan rannalle KAKSIN, pizzeriaan KAKSIN, kolmituntinen leffa KAKSIN. Koska voidaan.

 

Lauantaiaamupäivänä Nelson nökötti turvaistuimessaan isovanhempiensa välissä pakettiauton kyydissä, eikä edes huomannut, että vilkutimme. Sinne meni lapsi, ensimmäistä kertaa yöksi yksin mummolaan.

Meillähän ei ole hirveästi rahaa ja harvoin aikaa tehdä mitään kunnolla kaksin miehen kanssa, joten valitsimme tosiaan säähän ja fiilikseen sopivaa tekemistä ihan vaan kahdestaan. Koska, kuten tiedätte, oli tajuttoman kuuma, suuntasimme rannalle mukanamme parhaita piknik-eväitä eli Sirkusaakkosia ja Lidlin kolaa. Järjestelimme itsemme ensin ainoan ehjän pyörämme selkään. Viidenkymmenen metrin jälkeen soitin läheltä asuvalta ystävältäni toisen rämäpyörän lainaan, ja kahdella pyörällä matka taittuikin rattoisasti (paitsi että ajoimme harhaan, mutta senkin saimme tehdä ihan vain kahdestaan).

Uuni, Potter ja hiekkaiset varpaat (näitä oli oikeasti kahdet vierekkäin, mutta oli pakko ottaa omat mukaan kun lähdin kuvaamaan).

Kummankaan ei tarvinnut kantaa huolta kenenkään hukkumisesta. Pääsimme uimaan yhdessä, sukeltamaan kilpaa ja lukemaan kirjaa samaan aikaan. Söimme karjalanpiirakoita, viinirypäleitä ja niitä Sirkusaakkosia. Nahkahäiden teeman mukaisesti mieheni poltti yläselkänsä ja reitensä auringossa.

Sitten kodin ja suihkun kautta Napoliin. Tilausjono oli 45 minuuttia, mikä sopi meille, koska ennen ruuan tuloa on paras aika jutella. Ruokapöytäkulttuurimme on muuten hyvin suomalainen: kun ruoka on pöydässä, syöminen on etusijalla. Sitten pyöritään takaisin kotiin.

Kana-pestokastike-pinjansiemien-rucola ja
barbeque-kastike-nyhtöpossu-pekoni-punasipuli.
 

Iltapalaa söimme parvekkeelle tehdyssä majassa. Viinirypäleitä, suolatikkuja ja tiikerijäätelöä mansikoilla. Valitsimme Netflixistä pitkän selailun jälkeen katsottavaksi vuoden 2012 Pilvikartaston. Se on kolmetuntinen, kuusitarinainen ja mahtipontinen elokuva, josta kuitenkin puuttui joku juttu.

Seuraavana päivänä nukuimme ”pitkään”, söimme tavanomaisesti aamiaista kahdestaan, pelasimme tietokoneella kahdestaan ja teimme ruuaksi chorizolihapullia ja perunamuusia, jotka söimme kahdestaan. Iltapäivällä oli pakko lähteä katsomaan, mitä Nelsonille kuuluu.