(Olen elossa) – näin sen piti mennä

Lily toimii hädin tuskin tietokoneella, joten on täyttä hulluutta yrittää blogata puhelimella. Läpällä kuitenkin kokeilin, ja koska lopputulos oli hirvittävä mutta asiani kuitenkin jokseenkin tärkeä, päätin kirjoittaa suomennoksen. Tässä se tulee:

(Leikitään, että istun edelleen siinä ”pihaleikkej” eli pihakeinussa.)

Leikin kesää eli istun pihakeinussa harmaan taivaan alla ja koitan pysyä lämpimänä tässä koleassa sadetta ennustelevassa säässä. Vauva nukkuu niin mukavasti täällä ulkona noissa vaunuissaan, etten raaski mennä vielä sisälle. Toinen, jopa todellisempi, syy on se, etten tykkää vetkuttaa vaunuja hissiin, jota kaikkien pyörillä liikkuvien iloksi ei suinkaan ole sijoitettu maan tasalle. Sitä paitsi olen siinä hommassa vielä niin huono, että vauva kuitenkin heräisi. Vahdin tässä myös samalla, että ei ala sataa. Jos alkaa, kaappaan ulkonarulla kuivuvat pyykit kainaloon ja painun sisälle. Sellainen sadevahtimestari mä oon.

Äitienpäivä, ryhmäneuvola ja rotavirusrokote, siunausjuhla ja jälkitarkastus meni jo. Seuraava blogiteksti käsittelee varmaan sitä, kun poika oppii kävelemään. Ei vaan, oikeasti olen saanut ajatuksen juttusarjasta, joka on hyödyllinen vauvaa vielä odottaville: mitä ehkä kannattaa ostaa ja mitä me onneksi ei ostettu.

Täällä (öh, Suomessa) on ollut ihana kesä. Oletan sen jatkuvan vielä näiden sadepäivien jälkeen, koska kyllä Suomen kansa on sen ansainnut noin pitkän talven jälkeen. Edes lohdutuspalkinnoksi. Edes me, jotka ei olla käyty köllimässä jossain +30-hiekkarannoilla talven aikana.

Kesä on ihana. Oikeasti tykkään siitä, että välillä on vähän koleaa. Tykkään siitä, että joskus on niitäkipäiviä, ettei tarvitse keksiä tekosyitä sisälle jäämiselle. Ja että voi käyttää pitkähihaisiakin, eikä tarvitse haudata niitä kesäksi jonnekin vintille. Hain tänään muuten kesämekot vintiltä. Kesäkesäkesä tulee!