Nelson aloitti kiinteiden (lössöjen) ruokien syömisen viisikuisena. Porkkanasose oli i-ha-naa – poika avasi suunsa ammolleen heti, kun pääsi syöttötuoliin, koska tiesi, mitä oli tulossa.

Sormiruokailu aloitettiin joskus puolen vuoden iässä. Porkkana- ja perunatikkuja ja parsa- ja kukkakaalin kukintoja höyryteltiin kattilassa, ja Nelson järsi niitä innokkaasti neljällä hampaallaan. Pehmeät banaani ja avokado olivat ensimmäiset sormiruokahedelmät. Parsakaali, kurkku, tomaatti ja banaani olivat puolivuotiaasta Nelsonista ihan parasta. Avokado(n kuoret) maistuivat myös.

Joskus seitsenkuisena Nelson sai maistaa isomummulassa mandariinia – taivaallista. Niin taivaallista, että poika alkoi vaatia mummilta äänekkäästi toista palaa, jos sitä ei tarpeeksi nopeasti kuulunut. Banaani lakkasi maistumasta muutamaksi kuukaudeksi (ehkä Nelson oli syönyt niitä liikaa), ja avokadot jäivät kauppaan, koska ne eivät ole koskaan kuuluneet meidän vanhempien ruokavalioon. Mandariinikausi vaikuttaa mandariinien maun perusteella olevan ohi, ja uusi sitruslemppari on appelsiini. Kiivi on ehkä toisella sijalla. Tai en ole ihan varma – maistoin tänään granaattiomenaa, ja se oli mielestäni aika väkevää ja maistui vähän glögiltä, mutta Nelson pisteli siemeniä niin nopeasti kuin vain nyrkkiotteellaan pystyi.

Appelsiini ja mandariini, parsakaali, Hippin omena-marja-jogurttisose ja ruisleipä ovat olleet pitkään Nelsonin lempiruokalistan kärjessä. Ne saivat rinnalleen jossain seitsemän kuukauden iän tietämillä kaikkien lasten suosikin: pastan ja nuudelit (täysjyvää tietenkin). Nuudelit ovat mielestäni viihdyttävimpiä: keskittyminen on kova, mutta suuhun ei mene juuri mitään. Nuudelit ovat muutenkin loistavaa vauvanruokaa, koska keskittyminen estää lasta pomppimasta ympäriinsä syöttötuolissa. (Joo, meillä on aika tilava syöttötuoli.) Broilerin fileesuikaleet ja muukin liha maistuvat, ainakin paremmin kuin vihannekset.

Kymmenkuisena piti aloittaa hapanmaitotuotteiden käyttö. Kivointa on se, että ruokaan voi laittaa kermaa. Mutta mitäs kivaa tuolle pojalle keksisin? Viiliä! – Maistettiin, mutta oli vähän kummallisen makuista. Purkki jäi pöydälle lämpiämään, joten illalla ei enää maistettu.

Uusi hapanmaitoherkku löytyikin eilen jostain muualta. Mielestäni turkkilainen jogurtti on ihanaa esimerkiksi hunajan kanssa, mutta vähän turhan hapanta sellaisenaan syötäväksi. Meidän pojan mielestä se taas on sellaisenaan äärettömän hyvää. Lusikallisen jälkeen suu on heti auki uudelle lastille, niin kuin silloin puoli vuotta sitten.

Turkkilaista luomujogurttia aka ukkojogurttia. Eli Nelsonin jätskiä.

Ja vielä kertauksen vuoksi:

NELSONIN HERKUT TOP-5

1. Ruisleipä. Kelpaa, vaikka mikään muu ei kelpaisi.
2. Appelsiini. Käy myös mehuna.
3. Turkkilainen jogurtti. Nuff said.
4. Kiivi. Liukas mutta maukas.
5. Pasta. Ihana pasta.