Seison lähes neljänsadan ihmisen kanssa Tampereen Plevnan ykkössalissa punaisten penkkirivien välissä. Lyömme käsiämme yhteen. Kasvoilla loistaa innokkaita hymyjä täynnä intoa ja ihastusta. Olemme juuri nähneet Suomen ensimmäisen joukkorahoitetun elokuvan.

1.8.2012 Juho Leppänen starttasi vanhan postipakun Tampereella. Päämääränä oli Kathmandu, Nepal, muun muassa prostituoituina toimineille naisille tarkoitettu turvakoti Princess Beads, jonka asukkaat tekevät koruja saadakseen tuloja ja päästäkseen elämässään eteenpäin. Tarkoitus oli lastata pakettiauto täyteen koruja, myydä ne Suomessa ja näin auttaa nepalilaisia naisia esimerkiksi kouluttautumaan.

Mikael Hautala istui repsikkana. Seuraavana päivänä Viipurissa Rico Pircklén hyppäsi kyytiin. Pietari, Moskova, Kazakstan, Kirgisia, Kiina, Pakistan, Intia, Nepal – paitsi ei ihan näin helposti. Vatsatauti, järveksi muuttunut maantiepätkä, terroristit, kolari.

Autolla Nepaliin – Unelmien elokuva on – henkeäsalpaavien maisemien ja pienten aasialaiskylävälähdysten lisäksi – upea siksi, että nämä parikymppiset jätkät ovat ihan tavallisia ihmisiä (okei, ehkä vähän hulluja ja taitavia kamerankäyttäjiä, mutta noin muuten). Sellaisia kuin minä ja sinä. Tavalliset ihmiset Juho, Mikael, Rico ja paluumatkan vaihtokuskit Misa Jokisalo ja Heikki Lamula sekä laaja taustatiimi vain alkoivat unelmoida ja toteuttivat lopulta hyvin monen muun ihmisen unelmia. Tempaus kiinnitti nepalilaisen puhelinoperaattori Ncellin huomion, ja yhtiö päätti rakentaa kastittomille lapsille koulun. Reissusta tehdyn elokuvan lipputulot ohjataan suoraan Nepaliin, ja Autolla Nepaliin -projektin Facebook-päivitys kertoo, että ennakkolipputuloilla on saatu terveystarkastus jo 2000 lapselle.
 

Nepalin-reissussa rähjääntynyt Möhköfantti-nimen saanut postipaku
paistatteli parrasvaloissa Plevnan edessä perjantaina.

Autolla Nepaliin – Unelmien elokuva tarjoaa ennen kaikkea inspiraatiota ja hyvää mieltä, vakuuttaa, että maailmassa riittää hyvyyttä, jos vain innostumme tekemään hyvää. Se ei ehkä vedä vertoja Docventuresille ja Kill Armanille jättämällä paikalliset kulttuurit taka-alalle, mutta se kertoo yhden ihmisen mahdollisuudesta vaikuttaa toisen elämään. Aina ei edes tarvitse lähteä autolla Nepaliin: muutama Facebook-jako, joukkorahoitukseen osallistuminen ja leffalipun ostaminen ovat toimivia ja varsin helppoja tapoja auttaa vähäosaisia. En ole koskaan ollut niin onnellinen poistuessani elokuvateatterista – tämä on hyvä, koska tämä on totta.

**************************************

Maistele traileria ja tarkasta ihmeessä lähileffateatterisi ohjelmisto – ensi-iltaviikonlopun näytöksiä näytetään tänään ympäri Suomea Helsingistä Ouluun ja Porista Mikkeliin. Olkoon suosio suur’, niin näytökset jatkuvat viikoiksi eteenpäin!

Autolla Nepaliin
Autolla Nepaliin Facebookissa
Store of Hope – Osta Princess Beadsin koruja!