Ärsyttää vaikka elämäni onkin ihan okei
Älä ikinä pidä näin pitkää taukoa bloggauksessa. Bloggausaiheita kertyy mieleen ihan liikaa, ja on vaikeaa kirjoittaa kivaa, ytimekästä postausta jostain kivasta aiheesta. Eihän tekstin lyhyt tarvitse olla, mutta juurikin ytimekäs. Sellainen kuin viime postaukseni ei ollut. Monen päivän juttuja sikin sokin roiskittuna.
Pakko siis kirjoittaa siitä, mikä nyt on päällimmäisenä mielessä: kaikenlaiset ärsyttävät jutut. En siis todellakaan haluaisi valittaa ja tästähän minä jo viimeksi kirjoitin, mutta kyllä minä niin mieleni pahotin kun tajusin, että Nelsonin nukkumistaidot on menneet aivan päin prinkkalaa ja neuvolantäti sanoi että joo’o, viikko pari voi mennä helposti, ennen kuin vanha unirytmi palautuu. Väsyneenä yöllä huutavaa vauvaa hyssytellessä tulee välillä kyseltyä siltä kuiskaten, että mitä oikein huudat, kun ei ole mitään hätää. Ainakaan ei pitäisi olla mitään hätää – nälkää, hammasjuttuja, mahavaivoja. Tänä aamuna sain onneksi herätä tyytyväisen pojan touhuihin eli siihen, kun se työnsi sormensa mun nenään.
Ja mä ostin kestovaippoja. Pari hauskaa, värikästä, oikein toimivan oloista taskuvaippaa. Eka kestovaippaostos kesällä meni vähän puihin, koska all in one -vaipan kosteussulkukuori oli niin haurasta, että se päästi pissat lävitseen. Nyt se on meillä sisävaippana. Tällä kertaa tarkistin siis vaipan kunnon huolellisemmin, mutta yhtä juttuapa en tajunnut: vaipan sisäkangas tursuaa lahkeista ulos, eli saldona on jo useampi vuoto ja pissainen lempibody. Argh. Oikein sellainen hienostunut argh.
Vaipoissa ei ole mitään valmistajan tarraa, että sen tuotteita voisi seuraavalla kerralla vältellä. Ja saakeli, olen maksanut näistä!!!!!!!!!! Kuusi euroa kappaleelta! Yritän siis joka kerta kyseisiä kauniita mutta niin kehnoja vaippoja käyttäessäni sulloa sisäkankaan lahkeiden sisäpuolelle, ettei rahat mene hukkaan. Eihän näitä kehtaa myydä eteenpäinkään.
Ja no sitten tuo lapsi. Ihana, suloinen vauvelimme on oppinut ryömimään (ja kovaa!), ja kaikki kielletty kiinnostaisi. Lelut on poissa muodista, johdot, sello ja rattaiden likaiset renkaat taas in. Kirjat vedellään hyllyistä, lehdet sohvapöydän alta. Ai niin, ja se vaipparoskis, maailman paras juttu kaadettavaksi.
Vaikka toisaalta olen kyllä ylpeä tuosta pojasta, kun se osaa mennä ja tutkia. Tyhjensin kirjahyllyn alimman hyllyn ja siirsin sinne kaikki Nelsonin kirjat. Ihan toimivia väliaikaratkaisuja on keksitty: nettijohto on peitetty huovalla ja sellotelineen eteen laitettu kova kitarakotelo, niin ettei Nelson ylety selloon, vaikka nousisikin kotelon päälle.
Vaippojenkin suhteen olen toisaalta toiveikas. Ehkä opin pukemaan ja täyttämään ne niin, ettei reunoilta tule yli, ja sitten meillä on ihan hyviä tosi hienoja vaippoja ihan hyvä määrä.
Eikä se vauvakaan ikuisuuksiin öitään huuda. Tunnen nuoria, joilla on ollut vauvana hirveä koliikki, ja ne nukkuu nykyään yönsä tosi hyvin.
