Kävinpä jälleen aamulla Lilyssä ja huomasin, että täällä on jotkin valtakunnalliset asukuvaviikot meneillään. Ja että nyt on tietenkin jo toinen päivä, joten en ehdi ihan alusta asti mukaan. Saatan siis osallistua kahdeksantenakin päivänä, että saan seitsemän päivää täyteen.

Olen itse asiassa pyöritellyt mielessäni ideaa omasta muotiblogista. Siis jostain oudosta ironisesta muotiblogisatiirista, jossa kohokohtia olisivat puseron lainaaminen siskolta ja uusi vaatehankinta kahden vuoden tauon jälkeen. Tai oikeastaan olen ajatellut, että ”mä oon ostanu tän hupparin vuonna 2006 ja nää lenkkarit on ollut mulla viis vuotta” -mieheni voisi perustaa muotiblogin. Hei, mitä jos meistä tulisi Suomen kuumin shoppailua kammoksuva muotibloggaajapariskunta?

Okei okei okei. Tältä mä näytin tänään, asukuvaviikon toisena päivänä:

Rento, nuorekas kotilook. Lähtisin tällä tosin myös kaupungille, kouluun tai harrastuksiin.

Ja nyt tulee kai se kohta kun saa kertoa vaatteistaan.

Tykkäisin hirveästi kutsua tuota topin väriä okraksi, vaikka tiedänkin, ettei se ole. Tuollainen punamullan väri tuli vaan ekana mieleen, kun joskus teininä kuulin, että okra on väri. Siispä:

Punainen toppi, Ginatricot, 2009, ehkä. Hinnasta ei hajuakaan. Tosi hyvä, koska on niin pitkä, että se voisi olla myös tosi törkeä trikoomekko. Ei palele masu talvella. Niin ja on se huonokin, nimittäin imetyksessä. Kuitenkin edelleen yksi suosikkipaidoistani, vaikka onkin helmasta jo hieman reikäinen. Tätä käytin paljon raskaana ollessani (esim. Vauvakutsuilla), koska se ylsi tosiaan sellaisenkin mahan yli, jonka sisällä asui pieni Nelson.

Sitten tulee metsän(?)vihreä paita(?) (Anteeksi, mulla on paidoille vain noin kolme nimeä, (t-)paita, toppi ja pusero, että jos tiedätte, mikä tuo vihreä on nimeltään, kertokaa ihmeessä!) Ginatricot, 2009, ehkä – joka tapauksessa ostettu juuri tuon topin kaveriksi. Siinäkin on reikiä ja se näyttää ihan kivalta, mutta on hirveän epäkäytännöllinen esimerkiksi tiskatessa tai pestessä vauvan pyllyä, koska hihat valuu. Tää oli mulla päällä joskus kesätyöhaastattelussa. Alla oli valkoinen toppi ja päällä ruskea samettijakku (josta puuttuu pari nappia), mielestäni oli hyvä yhdistelmä. Ja sit sain siivota toimistoja ja kerrostaloja viisi viikkoa.

Harmaat farkkuleggingsit. (Tai kun s on jo englannissa monikko, niin pitäiskö niiden sittenkin olla leggingit?) Katsoin lapusta, valmistaja on Pieces, joka liittyy kuulemma jotenkin Vero modaan. En tiedä näistä mitään muuta, kuin että pelastin nämä joskus pikkusiskon vaateinventaariossa pois heitettävistä. Tai siis eihän niitä pois olisi heitetty, vaan annettu eteenpäin jollekin minun kaltaiselleni.

Koko komeuden kruunaa yksityiskohta, määrittelemättömästä vaateliikkeestä (lue: Vapaa valinta) ostamani mustat caprisukat. Ulos puin jalkaani rattaiden alla vilkkuvat ”valkoiset” paperipohjaiset tennarit, pikkusiskolta perityt.

Vau! Heti tuntuu tyylikkäämmältä, kun on vähän muotiblogannut!