Kesä on hyvä syy innostua opettelemaan uusia taitoja. Aviovaimouden ja äitiyden myötä uudet taitoni ja kaikenlaiset ekat kerrat ovat liittyneet huushollin ylläpitoon. Pyykinpesun organisointiin, verhojen ompeluun, vauvan karstan käsittelyyn, sen sellaiseen. Siksi oma äitini on viime aikoina ollut tuutorinani, kun on pitänyt osata tehdä jotakin.

Yksi kesän ehdottomista kotitöistä on henkilökohtaisessa kesäskeemassani aina ollut mattojen pesu. Siis että meillä äiti pesi aina mattoja kesällä. Sillä oli mäntysuopaa ja juuriharja ja vettä. Äitini on sellainen ihminen, joka tekee kaiken itse. Ehkä siksi että se on niin hyvä siinä kaikessa, ja sitten siksi, että osaa itse parhaiten. Siksi minä en osaa pestä mattoja.

Tai siis osannut. Tänä kesänä otin pari mattoa kainaloon eli siihen Ikean siniseen kassiin ja lähdin matonpesuguru-äitini luokse karaistumaan oikein kunnon matonpesijäksi. Muistin, että äiti oli ainakin joskus pessyt mattoja uikkareissa, joten vetäisin bikinit päälle ja huivin rintatulehduksenestosuojaksi ja ilmoitin äidille, että nyt minä pesen mattoja.

Äidin opastuksella homma oli ihan helppoa. Ehkä jopa niin helppoa, että osaan pestä mattoja ensi kesänä ihan itse. Näin se käy:

1. Kastele matto kokonaan. Räsymaton voi upottaa vaikka sellaiseen isoon siniseen sadevesitynnyriin, joita löytyy usein vanhempien talon nurkilta.
2. Aseta matto pesupöydälle. Pitkässä matossa reuna asetetaan lähelle itseä ja loppu tipautetaan pöydän yli maahan muoviselle pesuhuoneen matolle.
3. Hiero mäntysuopapalaa mattoon.
4. Harjaa juuriharjalla.

   Harjaa esim. näin.

5. Huuhtele. Vaikka kuupan avulla.
6. Kääri pesty osuus rullalle ja vedä uutta pesualaa jälleen itseesi päin.
7. Toista kohdat 3–6, käännä matto ja toista taas.
8. Laita matto likoamaan esimerkiksi vanhaan lasten kylpyammeeseen ja sitten vielä toisen kerran toiseen ammeeseen.

   Liota esim. näin.

9. Aseta matto kuivumaan esim. mattotelineelle. Paitsi jos pesit räsymaton ja telineessä on ruostetta. Silloin voit pyytää isääsi (tai miestäsi tai vaikka tehdä homman ihan itse) leikkaamaan rälläkällä metalliputkesta sopivia paloja ruostuneiden kohtien päälle, ja mattoteline on taas kuin uusi.

Itse aion kyllä ottaa lapseni mukaan näihin juttuihin heti, kun se vain on mahdollista, että he osaavat sitten suvereenisti pestä vaikka matot yksin, sanotaanko, kaksitoistakesäisinä. (Ja sitten katsotaan kun todellisuus iskee päin näköä ja jätän lapset mieluummin puuhailemaan omiaan, että saan pestyä matot rauhassa ja nopeasti. Ehtiihän sitä.)

Kiitos, äiti, joka tapauksessa.