Meillä on nyt kantoreppuiltu viikon verran, ja viiskymppiä tuntuu joka kerta paremmalta ja paremmalta sijoitukselta, olkoonkin, että vauva huutaa aivan hulluna, kun sitä asetellaan reppuun. Aina tulee sellainen tunne, että noin kovaa voi huutaa vain, jos jalka on vääntynyt sijoiltaan tai keuhkoista puristuu ilmat pois. Muutaman askeleen jälkeen repusta kuuluu kuitenkin enää vain pientä tyytyväistä tuhinaa.

Tähän mennessä kaikki hyvin. (Huuto alkaa vasta, kun olkahihnat nostetaan ylös.)

Kantorepun paras ominaisuus on ehdottomasti se, että se on kantoreppu. Siis se, että paino jakautuu mukavasti vähän niin kuin reppua kantaessa, ja että siinä voi kantaa tärkeitä asioita, kuten vauvoja.

Esimerkiksi tiistai-iltana lähdin ystäväni luokse soluun, ja arvoin kauan, lähtisinkö rattailla vai repulla. Bussilla pääsisi vaunujen kanssa ilmaiseksi, mutta koskaan ei voi olla varma, onko siellä jo kahdet rattaat valmiiksi, jolloin pitää odottaa seuraavaa, mihin mulla taas ei ollut varaa. Kaverini asuu neljännessä kerroksessa, mikä ei tietenkään ole mikään ongelma, jos talossa on hissi – mutta kun en muistanut, onko siellä. Lopulta päädyin Manducaan, koska kaverini asunnossa on ehkä alle 20 neliötä, ja nuo neliöt täyttyisivät aika pian kahdeksasta ihmisestä (plus yhdestä pikkuihmisestä), eikä eteinenkään muistaakseni ollut mikään jättisuuri. Valitsin siis Manducan, vaikka jouduinkin sitten maksamaan matkani.

Valinta oli oikea: bussin vaunupaikat olivat jo täynnä, kerrostalossa ei ollut hissiä, eivätkä vaunut olisi varmaan mahtuneet edes asunnon ovesta sisään. Huutavan vauvan sai kotiin lähtiessä nopeasti tyynnytettyä ihan vain kävelemällä. Vaunuilla homma on ainakin meillä paljon vaikeampi, ainakin toistaiseksi kertyneillä hyssyttelytaidoilla.

Onhan Manducassa huonojakin puolia (ei ole). Vauva voi nimittäin liiskantua, jos bussi tekee äkkijarrutuksen, ja kantaja tai joku toinen matkustaja kaatuu vauvan päälle (lähde: internet, esim. Kaksplus). Takin taskuja voi olla vaikea käyttää, jos ne ovat sellaisissa kohdissa, kuin omassa kevättakissani. Niin, ja bussissa pitää maksaa.