En tiedä mikä päivä tänään on
mutta muistan, että hetki sitten oli yö ja se oli vaikea. Kun olen kuolemanväsynyt, en edes jaksa ajatella mitään ergonomisia imetysasentoja, ja tulen äärettömän kiukkuiseksi, kun selkään sattuu ja vauvakin tuntuu vain itkevän rinnalla. Mieskin oli ihan poikki aamulla. Mutta vauva kuulemma kelpuutti korvikemaidon yöllä, jee! En olekaan ainoa mahdollinen ravinnonlähde.
No niin. Väsyneitä siis oltiin. Poika nukahti joskus siinä aamulla (yökoomailun takia en tiedä, kuinka paljon se silloin nukkui), ja me vaivuttiin vielä muutamaksi tunniksi syvään horrokseen. Viimeinen ajatukseni ennen nukahtamista oli: kahvia.
Se oli myös herätessäni ensimmäinen ajatukseni. En kyllä koskaan juo kahvia.
Mutta nyt sitä kahvia.
Todistusaineistoa epäilijöille. (Toi Sosuli on mun.)
Puoli mukillista tummapaahtoista Presidenttiä riittää. Isompi määrä pistää vatsan sekaisin.
Nyt olen valmis tähän päivään, mikä se sitten onkaan.
P.S. Tiedän, että mun äitielämä on aivan liian helppoa, että oikeasti pääsisin mihinkään oikeaan mammakerhoon, kun ehdin syödä tuon verran aamupalaa. Kuulemani mukaan sellaiset oikeat äidit juo vaan puoli mukia kahvia aamupalaksi, kun ei ehdi sitä toista puolta.
