Porkkanakakku

…oli täydellinen!

Ainoa huono puoli on nyt se, että meille jäi seitsemän syöjän jälkeen tästä puolet jääkaappiin odottamaan rääppijiä. Että tervetuloa vaan!

Väänsin itse kakun tällä jo viimeksi mainitulla Kotikokin ohjeella pienin muutoksin: Porkkanaa oli vähän enemmän ja lisäsin vielä ananasmurskaa tuomaan kosteutta. Kanelia laitoin hieman reilummalla kädellä, ja vieläkin enemmän sitä olisi voinut olla, vaikka pari ruokalusikallista.

Kuorrute onkin sitten toinen tarina.

Tarina kuorrutteesta

Tein ensimmäisen (tää ordinaali lupaa jo paljon) kuorrutteen samaisella Kotikokin ohjeella kuin kakunkin. Ajattelin, että kun meillä kerran on näin pieniä appelsiineja, niin eiköhän puolikkaan voi korvata kokonaisella.

Ei todellakaan voi. Enkä ymmärrä, miten se puolikkaankaan appelsiinin mehu olisi tarkoitus saada homogeeniseksi seokseksi sen tuorejuuston kanssa. Lopputuloksesta ei valitettavasti ole kuvaa – vaikka pitäisi kyllä olla, sillä sais varmaan sairaan paljon sydämiä – mutta kerrottakoon, että kuorrutteeni oli lähinnä pieniä tuorejuustoklönttejä lillumassa vaaleankeltaisessa sokeriliemessä.

Sekoittelin epäröiden sokerilientä, ja päätin sitten, että kyllähän tätä pitää kokeilla. Jos liemi vaikka jotenkin hyytyisi, kun se pääsee kosketuksiin porkkanakakun kanssa!

Ei todellakaan hyydy.

Ja tuota ei muuten kenellekään tarjota.

Kaavin ”kuorrutteeni” nuolijalla kauhaan ja takaisin kulhoon ja koitin pelastaa kakkua liialta kostumiselta kuivailemalla sitä vähän talouspaperilla. (Tässä onnistuinkin ihan hyvin – kakku ei ollut ainakaan liian kuiva, mutta ei liian vetinenkään.) Päätin, että kyllä tässä maailmassa tuorejuustoa riittää, joten teen uuden kuorrutteen – ja toisella ohjeella.

Tahdonkin nyt kiittää Artoa, jonka porkkanakakun ohjeen (nesteettömällä) kuorruteosuudella onnistuin erittäin hyvin. Valmis kuorrute maistui – varsinkin tuon edellisen jälkeen, johon tuli ”vähintään 4 dl” tomusokeria – hieman mauttomalta, joten raastoin sekaan vielä vähän appelsiinin kuorta ja puristin pari pisaraa appelsiinin mehua. Ja taisin mä sinne tilkan sitä ensimmäistä kuorrutettakin lorauttaa. Ensi kerralla taidan tehdä vähän vähemmän makean kuorrutteen, vaikka tämäkin toimi ihan hyvin.

Toinen kuorrute levittyi kakun päälle nätisti, ja siihen piti käyttää ihan sitä nuolijaa.

Ja niin porkkanakakusta tuli kuin tulikin kaunis, maukas ja mehevä.

~LOPPU~

P.S. Päälle ripottelin muuten kauralasturasian pohjalle jääneet muruset.

P.P.S. Koska meidän mantelirouhe oli mennyt vanhaksi vuonna 2011. (Joo, siitä voi kyllä tehdä vielä jotain.)