”Näihin aikoihin sikiö alkaa kuulla, joten juttele ja laula sille!” lukee Kirjassa 24. raskausviikon kohdalla. (”Kirja” on antamani lempinimi vau.fi:n Vauvan odotus -oppaalle. On niin paljon helpompi puhua Kirjasta kuin odotusoppaasta. Ja kivempaa.)

Otin laulamistehtävän vastaan. Tai siis pidin tosi tärkeänä, että vauvalla on sitten tuttuja lauluja joihin se nukahtaa hetkessä. Valitsinkin pari kappaletta, jotka ois sitten ”meidän lauluja”. Listasin ne myös mahtipontisesti juurikin ”meidän lauluiksi” vauvakirjaan.

Tapio Rautavaaran Sininen uni oli ihan ykkönen. Se on kaunis ja juuri sellainen siniseen uneen vievä. Halusin myös laulaa lapselle jotain suomalaista, taka-ajatuksena varmaan antaa oikein Kunnon Suomalaiset Juuret, vahvemmat, kuin itsellänikään on. Että kantele heti vain käteen, kun lapsi on kasvanut soitinta isommaksi, ja kakkahädästäkin pitää sitten kertoa – mieluiten laulaen – kalevalamitalla. Ja jouhikko. Jouhikkoa on pakko oppia soittamaan. Ja vaikka sahaa.

Joo.

Koitin etsiä jotain hyviä sampleja kaikista kehtolauluista, ja alla oleva oli ehkä sopivin YouTuben klipeistä, jonka äkkiseltään löysin. Ei näistä mikään tietenkään ole sellainen ”äiti laulaa lapselleen hämärässä kesäyössä” -versio, mutta on niissä ainakin sama sävel ja sanat. (Paitsi Sinisen unen sanat on kyllä älyttömän vaikea muistaa. Että mikä on sinisten asioiden järjestys, ja mitkä niistä olikin kultaisia.)

Kirjassa on jossain isän puolella Aleksis Kiven runo Oravan laulu, jota kuulin ekan kerran yläasteella historian tunnilla, kun puhuttiin Suomen sodasta. Opettaja siis lauloi tästä pari ekaa säettä meille, kun ”tuli siitä Oravaisten taistelusta mieleen”. Sitten sain vihdoin viime kesänä luettua Seitsemän veljestä, ja Oravan lauluhan se siellä tuli vastaan Timon laulamana. (Aleksis Kivellä on muuten ihan älyttömän kauniita runoja ja ihana tyyli ja lukekaas kaikki se Seitsemän veljestä koska se on älyttömän hauska romaani.)

Kirjasta runon luettuani keksin, että hei, tästä(kin) tehdään kehtolaulu meidän lapselle! Äkkiä YouTube auki ja kuuntelemaan – ja mikä Miesten vuoro -dokkarielokuvan ihanakamala vollotusversio siitä löytyi:

https://youtube.com/watch?v=MogYd840Wcg%3Ft%3D23s

No joo, meinaan kyllä ruveta itkemään tätä ihan yksinkin laulaessani, joten osansa on varmaan ihan Kiven sanoilla ja ilmeisesti Tauno Marttisen sävellykselläkin.

Sitten tajusin, että täytyyhän tälle lapselle antaa myös hengellistä kasvatusta laulujen kautta. Onpa Taivaassa tarjona oli ensimmäinen lasten hengellinen laulu, joka tuli mieleen (no siis kaikkien Ken on luonut kukkasten ja muiden jälkeen). Tässä on ehdottomasti paras kehtolaulumaisin versio, jonka löysin YouTubesta (muissa oli hirveästi soittimia ja joku tuhatpäinen enkelikuoro):

Vaan kuinkas sitten kävikään?

Ongelmana on jälleen ollut se, etten muista sanoja kuin ensimmäiseen säkeistöön. Ei se kai lasta haittaa. Eikä sekään, vaikka keksisin sanat ihan omasta päästäni tai vain hyräilisin, mutta näköjään se on esteenä sille, että laulaisin nyt tätä laulua lapselle – tai yleensäkään.

Eikä noita muitakaan ole tullut laulettua, Oravan laulua nyt vähän. Oikeasti olen lauleskellut Fröbelin palikoita ja Smurffeja, ja ehkä eniten masuun on kantautunut musiikkia seurakunnan nuortenilloissa – toimin siellä nimittäin ylistysbändin vetäjänä. En yhtään ihmettelisi, vaikka lapsi nukahtaisi paremmin, kun laulan sille jotain contemporary Christiania kuin Sinistä unta.

Ai niin, yritin myös soittaa vauvalle selloa, mutta kuten kuvasta näkyy, maha on jo niin iso, että se on sellonsoitossakin tiellä. Sellon ääni ois varmaan ollut ihanan matala tuonne kohtuun! (Noin, puhuinpa itseni kauniisti pois sellon soittamisesta – olen ollut siinä aina hyvä. Kyllä sitä nyt oikeasti pystyy vähän aikaa soittamaan.)

Ja sitten täytyy vielä myöntää, että minä en kyllä juuri osaa puhua vatsalle ja siellä köllivälle vauvalle. Kirjan ohje kuulostaa siltä, että pitäisi jutella ja laulaa sille koko ajan, mutta olen luottanut siihen, ettei vauva tajua, että puhun vaikka puhelimessa miehen kanssa enkä sille. Ja ettei vauva tajua, että yleensä laulan ihan muuten vain enkä juuri erityisesti sille.

Me lauletaan sitten parin viikon päästä.