Synnytyksen jälkeen

Vaikka kaipasinkin ekoina kotipäivinä vauvaa takaisin masua potkimaan, elo ilman jättimäistä pokepalloa vatsan kohdalla on ollut lähes pelkkää intoilua kaikesta siitä, mitä voin taas tehdä.

Ihan ensimmäisenä taisin huomata sen, että totta tosiaan, pystyn itse pukemaan talvikengät jalkaan, vetämään vetoketjun koko pohkeen pituudelta ylös asti, eikä tunnu missään!

Muutaman vessakäynnin jälkeen huomasin, että ei olekaan yhtään vaikeaa pyyhkiä.

Halasin miestä keittiössä. VAU! Tältäkö tää on tuntunut? Voidaankin nyt olla ihan kun kaikki muutkin söpöilevät nuoret parit, näin vatsa vatsaa vasten (sikäli kuin ne nyt ovat toistensa korkeudella, meillä on 30 senttiä pituuseroa).

Tänään käytiin vaunulenkillä. Puin päälleni joskus alkuvuodesta kirpputorilta ostamani kevättakin (4,50€, wohoo) ja näytin oikeasti hyvältä, jopa hoikalta.

Ja nyt MAKAAN SÄNGYLLÄ auringonpaisteessa ja bloggailen. Ihan niin kuin silloin joskus teininä tällä ikivanhalla MacBookilla.