Tämä mies
Nyt teen sen, mistä aina puhutaan: Pitäisi osoittaa hyvyyttä muita kohtaan muulloinkin kuin jouluna, viettää aikaa ystävien kanssa muulloinkin kuin ystävänpäivänä, osoittaa naiselleen huomiota muulloinkin kuin naistenpäivänä. Sanoa muutama kaunis sana isälle, vaikkei olisikaan isänpäivä.
Isänpäiväkorttitaidetta 7-kuisen kanssa.
Isänpäivä meni jo, mutta isä on yhä, pyörii täällä meidän kanssa ja puuhailee arjen juttuja. On tosi hyvä isä, ja mies.
Minäpä kerron.
Maailman ihanin mieheni on huomaavainen. Hänelle on kunnia-asia asettaa muut, varsinkin oma perhe, itsensä ja omien tarpeidensa edelle. Kun joku kysyy häntä miesteniltaan, salibandyhöntsyilemään tai pelaamaan Action Real Time Strategy Online -matsia tietokoneella, hän usein kysyy ensin minulta – oliko minulla jotain suunnitelmia illalle tai jaksanko olla Nelsonin kanssa muutamaa tuntia kahdestaan, jos olen hoitanut poikaa koko päivän. Jos omaa aikaa ei jostain syystä irtoa, mies ei rupea marttyyriksi, vaan viettää mielellään aikaa perheensä kanssa tai leikkii Nelsonin kanssa, jos äitiä väsyttää.
Maailman ihanin mieheni on kärsivällinen. Kun minä kiukuttelen, hän jaksaa kuunnella ja ymmärtää, joskus jopa tunteja. Kun Nelsonilla on huono yö, hän jaksaa kanniskella ja hyssytellä lasta, kun minä vaivun nyyhkimään peiton alle kuinka koko elämä on niin vaikeaa.
Maailman ihanin mieheni on ahkera. Joskus pitkänkin työpäivän jälkeen hän tarttuu heti kotiin tultuaan imuriin, siivoaa olohuoneen ja viikkaa joka paikassa lojuvat vaatteet ainakin sängylle asti somiksi pikku kasoiksi. (Jotkut vaatteet tosin jäävät viikkaamatta – ne minun puseroni, joiden leikkaus poikkeaa liikaa normaalista t-paidasta.) Ja sitten vielä tiskaa illalla, kun minä en ehdi, koska Nelson on tissillä. (Tai koska minun pitää roikkua koneella – eikä taaskaan mitään marttyyrimieltä.)
Maailman ihanin mieheni ei muuten koskaan pode miesflunssaa, josta sain kuulla vasta viime syksynä. Hän oli marras-joulukuussa pari viikkoa sairaslomalla flunssan takia, ja olisi halunnut koko ajan touhuta jotakin, hoitaa Nelsonia tai siivota, koska ei halunnut, että minä joudun tekemään kaiken.
Rakastamalla ja kunnioittamalla minua tämä maailman ihanin mieheni on myös maailman paras (ja vahvin!) isä. Ja koska se osaa kaikki vauvannauratustemput.
Isän kanssa bongailemassa rekkareita kesällä.
P.S. Maailman ihanin mieheni on myös älyttömän tarkka. Siksi hän toimii blogini epävirallisena oikolukijana. (Niin epävirallisena, että tarkastus tehdään aina jälkeenpäin.) Ilman häntä blogissani olisi paljon enemmän lyöntivirheitä ja ne korjattaisiin paljon myöhemmin. Kiitos <3