Tissi

Vauvat oppivat kaikenlaista. Ryömimään ja konttaamaan, syömään karkeaa ruokaa, suunnittelemaan ovelia kiertoreittejä sellotelineelle. Motorinen kehitys näkyy ehkä parhaiten, ja kielellinen kehitys on aluksi piilossa: vanhempi alkaa havaita lapsensa kielenoppimista jossain lähempänä vuoden ikää.

Lapsi alkaa tehdä havaintoja kielestä kuitenkin ihan pienenä, kai jo kohdussa. Ensimmäiset elinkuukaudet harjoitellaan äänteitä ja keskustelun vuoronvaihtoa. Nelsonkin päristelee ja kokeilee erilaisia intonaatioita: eilen aamulla sängyssä se kiipesi päälleni, katsoi ulos ikkunasta ja sanoi ”hmm?” ehkä nousevimmalla intonaatiolla, mitä olen koskaan kuullut.

Nelsonin ensimmäinen sanakin on jo tullut esiin. Se on tietenkin se maailman tärkein, eli tissi. Ei Nelson sitä tietenkään itse osaa vielä sanoa, mutta tunnistaa kyllä. Kun itkuiselle pojalle sanoo, että ”Nelson tuuksää tissille”, niin ilme kirkastuu, suu kääntyy hymyyn ja lapsi konttaa kiireen vilkkaa luokseni; hekottaa (”hehe, hehe, hehe”) ja tähtää katseensa suoraan sinne, mistä sitä maitoa saa.

Ja sitä tissiä ei muuten todellakaan syödä enää niin kuin ennen. Koska pojan on oltava liikkeessä koko ajan, se syö konttausasennossa ja heiluttelee pyllyään eteen ja taakse. Joskus hoidetaan tissittely niin, että poika istuu kahareisin toisen reiteni päällä ja syö siinä. Kukin tyylillään! Tärkeintähän neuvolankin ohjeiden mukaan on imettää asennossa, joka on sekä vauvalle että äidille mukava. Esimerkiksi näin:

Tissiakrobatiaa.

Nelson ei ole koskaan viihtynyt rinnalla kovin pitkään, mutta nyt huikkahetket ovat entistäkin lyhyempiä. Onneksi.