Uuden tyypin ongelmat

Taas mä menin tekemään tän. Tän:

Perustin blogin.

• eli tein jotain ihan muuta, kuin piti, eli käydä kaupassa tai ainakin lukea tenttiin.
• koska halusin tehdä Lilyyn käyttäjätunnuksen, mutta jaa, pitäisikö jo perustaa oma palsta, kun kuitenkin aion joskus. Taas.
• ja keksin sille tosi herkän nimen ja vautsi ihana persikanvärinen tausta joooooh mistäköhänvoinmuokatatotajatotajatota. Tuolta. Noin. Sit jos joku vielä kertois, kuinka ton sivupalkkien fontin italicin saa pois.

Meitä on kai paljon meitä, jotka keksii esimerkiksi perustaa blogeja eikä tajua, että siisteimmät bloggaajat kirjottaa säännöllisesti, mielellään viikottain. Mutta ehkä mulla nyt on aikaa, kun tulee vauva? (Tässä kohtaa ei varmaan edes tarvita sitä LAUGH & APPLAUD -kylttiä.) Tää on kuitenkin hyvä yritys.

Suomen kielen opiskelijana ja pienenä kielinatsina (Luulin muuten pienenä, että natsi tarkoittaa ’pientä’. Niinku skidikin. Skidin opin pääkaupunkiseudun serkuilta.) suurimpana ongelmana on tietenkin palstan kieliasu ja kielellinen tyyli. Tunnen jo bloggaaja-minääni sen verran, että tiedän, ettei näistä kirjoituksista tuu missään mielessä vakavia – ja silti oli pakko antaa palstalle nimeksi Sinä olet ihme. Haloo. Otsikon pitäis kertoa jotain siitä, mitä tuleman pitää. Mutta ehkä pidän sen silti. Ehkä tää on modernia? Ja ehkä se kuitenkin kuvaa vähän sitä, että meidän tuleva pieni perheenjäsen on Jumalan ihme.

Kevyeen tyyliin ei ehkä sovi kirjakieli – siis sellainen koulun ainekirjoituksen kaikki säännöt pitävä. Siksi valitsin niin sanotun ”kirjoitetun puhekielen”, yleistajuisen foorumikielen, jossa pilkut ovat suunnilleen kohdillaan ja yhdyssanat ehdottomasti oikein mutta joka kuitenkin noudattelee rakenteellisesti puhutun keskustelun rakenteita (esim. ylempänä ”Meitä on kai paljon meitä”). Lisäksi olen päättänyt huoletta käyttää puhutussa kielessä yleisiä ”me mennään” ja ”ihmiset tekee” -tyyppisiä kammottavia rektiovirheitä. Oi-diftongin i on joskus läsnä ja sitten joskus ei ehkä olekaan. Ehkä mun pitää tehdä vertaileva tutkimus näistä blogiteksteistä. Että onko siellä kirjoittaa vai kirjottaa ja perustin blogin vai mä perustin blogin (vai minä perustin blogin – toivottavasti ei). Niin ja entäs tule vai tuu! Tämän takia mun elämä on jännää.

Tässä muuten Aarni Penttilän sairaan kiva mutta vanha mutta ehkä silti edelleen käyttökelpoinen juttu kirjakielestä ja puhekielestä: http://www.kaapeli.fi/aarnipenttila/Puhekieli.htm

Joo. Ja meille siis tulee vauva. Aion kertoa siitä enemmän kuin kielellisistä valinnoista.

 

 

Edit. Voiko noita tykkäyksiä poistaa? Tykkäsin tästä omasta julkaisustani, sika noloo!!!